Ero sivun ”Ajokortti” versioiden välillä

Ajokortti tuli autoilijoille pakolliseksi Suomessa vuonna 1922. Tätä ennen autoilun harrastajat olivat hankkineet ajolupia vapaaehtoisesti. Ensimmäinen ajokortin haltija Suomessa oli tiettävästi maisteri [[Yrjö Weilin]], joka hankki korttinsa 1907. Ensimmäiset autokoulut aloittivat toimintansa 1910-luvulla.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Suomen teiden historia II. Suomen itsenäistymisestä 1970-luvulle | Vuosi = 1977 | Kappale = | Sivu = 18| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tie- ja vesirakennushallitus, Suomen tieyhdistys | Tunniste = ISBN 951-46-0801-1 (koko teos). ISBN 951-46-0803-8 (osa 2) }}</ref> Eduskunta hyväksyi vuonna 1922 asetuksen automobiililiikenteestä, joka sisälsi määräykset myös kuljettajatutkinnosta. Asetuksen 11. pykälän§:n mukaan auton kuljettajaksi kelpuutettiin henkilö, joka ”katsastusmiehen antamalla todistuksella on osoittanut olevansa täysin perehtynyt automobiilin rakenteeseen, hoitoon ja ohjaukseen, nauttii [[kansalaisluottamus]]ta ja on tunnettu raittiiksi elämässään, säännölliseksi ja luotettavaksi, omaa hyvän näkö- ja kuuloaistin eikä sairasta sellaista tautia tai vikaa, joka tekee hänet sopimattomaksi kuljettajan toimeen”. Ajokortin myöntämisen edellytyksenä olevan kuljettajatutkinnon teoriaosuus suoritettiin aluksi suullisena kuulusteluna. Suoritettujen kuljettajatutkintojen ja ajokorttien määrä kasvoi 1950-luvulta lähtien hyvin voimakkaasti ja vuonna 1961 suullinen kuulustelu korvattiin kirjallisilla kysymyksillä. <ref> Jari Jokilampi: ''Autokouluopetus autonkorjauspajoista asennekasvatukseen''. Vehoniemeläinen 1985, s. 44–46. Vehoniemen Automuseosäätiö, Kangasala. </ref>

1970-luvulle saakka auton ajokortit jaettiin yksityis- ja ammattiajokortteihin; jälkimmäinen vaadittiin siltä, joka kuljetti henkilö-, paketti- tai kuorma-autoa ammattimaisessa liikenteessä tai hankki pääasiallisen toimeentulonsa autonkuljettajana toisen palveluksessa sekä siltä, joka kuljetti [[linja-auto]]a. Vaatimukset ammattiajokortin saamiseksi olivat yksityisajokorttia tiukemmat mm. auton rakenteen ja sitä koskevien määräysten tuntemisen osalta. Vuoteen 1969 saakka oli voimassa määräys, jonka mukaan ammattiajokorttia ei voitu myöntää henkilölle, joka oli menettänyt [[kansalaisluottamus|kansalaisluottamuksensa]]. Vuonna 1972 voimaan tulleen ajokorttiasetuksen nojalla ajokortit luokiteltiin kirjaintunnuksin sen mukaan, millaisia ajoneuvoja kukin ajokortti oikeutti kuljettamaan.<ref name="lundsten" <ref> {{Kirjaviite|Tekijä=Henrik Lundsten ja Teuvo Mettälä (toim.)|Nimeke=Tieliikennekirja (15. painos)|Sivu=120–121|Julkaisupaikka=Helsinki|Julkaisija=Ajoturva Oy|Vuosi=1974|Tunniste=ISBN 951-9028-08-0}}</ref> Vuoden 2001 tietojen mukaan naisista 86 % ja miehistä 93 % hankkii Suomessa ajokortin alle 26-vuotiaana.<ref>http://www.vtt.fi/newsarchive/2003/uutinen448.htm</ref> Nykyiset ajokorttia koskevat määräykset sisältyvät vuonna 2013 voimaan tulleeseen ajokorttilakiin, joka korvasi vuodelta 1990 peräisin olleen ajokorttiasetuksen. <ref> [http://www.finlex.fi/laki/alkup/2011/20110386] Ajokorttilaki (386/2011) </ref>

30.11.2011 Asetettiinastui voimaan uusi säädös, joka lähtökohtaisesti epää ajo-oikeuden päihderiippuvaiselta niissä kulkuneuvoissa, joissa ei ole [[alkolukko]]a.<ref>http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2692526/uudet-saannot-paihderiippuvaisen-ajokortti-vuosia-tarkkailussa</ref>