Ero sivun ”Saippua” versioiden välillä

2 merkkiä poistettu ,  2 kuukautta sitten
→‎Historia: Kielioppivirhe korjattu
p (Käyttäjän 85.76.35.48 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän El Rayno tekemään versioon.)
(→‎Historia: Kielioppivirhe korjattu)
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
[[Eurooppa]]an saippuantekotaito levisi noin 600 eaa. [[foinikia]]laisten mukana. Etenkin [[Antiikin Rooma|roomalaiset]] ottivat saippuan monipuoliseen käyttöön sotaretkillään. [[Välimeri|Välimeren]] alueella oli runsaasti saippuan raaka-aineita, kuten [[oliiviöljy]]ä, [[barilla]]-pensasta (jonka tuhkaa saippuaan käytettiin) ja luonnon[[sooda]]a.<ref>Nuotio, s. 46</ref>
 
Vielä 1500-luvulla saippua oli Euroopassa vain ylhäisön tuote. 1700-luvulla alkoi syntyä saippuan raaka-aineiden teollisen valmistuksen mahdollistavaa [[Kemian teollisuusKemianteollisuus|kemian teollisuuttakemianteollisuutta]]. Ranskalainen kemisti [[Nicolas Leblanc]] kehitti soodan valmistusmenetelmän, joka oli käytössä sadan vuoden ajan, kunnes belgialainen [[Ernest Solvay]] kehitti tehokkaamman ammoniakkisoodamenetelmän. 1800-luvun alussa ranskalainen [[Michel Eugéne Chevreul]] kehitti merkittävästi rasvojen ja öljyjen tutkimusta ja osoitti [[glyseroli]]n ja emäksien kytkennät saippuan valmistuksessa. Vihdoin 1800-luvun lopulla saippuasta oli tullut yleisesti ihonhoitoon suositeltu massatuote, ja saatavilla oli lukemattomia erilaisia saippuoita.<ref>Nuotio, s. 47</ref>
 
1920-luvulla hiusten pesuun tarkoitettua saippuaa alettiin kutsua [[shampoo]]ksi, ja 1940-luvulla shampoo alkoi kehittyä saippuasta poikkeavaksi. Toisen maailmansodan jälkeen alettiin kehittää synteettisiä [[tensidi|tensidejä]], jotka synnyttivät uudet synteettiset tekstiilipesuaineet. Vuonna 1955 tuli markkinoille kosteuttava palasaippua ja vuonna 1968 nestesaippua, jonka pesevinä ainesosina olivat synteettiset tensidit.<ref>Nuotio, s. 50</ref>
78

muokkausta