Ero sivun ”Kolosjoen kaivos” versioiden välillä

Hallitus lähetti geologisen tutkimuskunnan Petsamoon heti 1921. Norjan puolelta lähellä rajaa oli jo aikaisemmin löydetty rautamalmikenttä, ja toiveena oli, että malmio jatkuisi Suomen puolelle. Tätä tutkittaessa kesällä 1921 löydettiin Norjan rajan lähistöltä [[Kaulatunturi]]n [[Kolosjoki|Kolosjoelta]] noin 40 kilometriä rannikolta nikkeli-kuparimalmiesiintymä. Seuraavat vuodet asiaan hyvin varovaisesti suhtautunut Suomen [[Geologinen komissio]] kartoitti malmion koon alustavasti ja selvitti malmin pitoisuudet. Mineraalilöytöjä oli kaikkiaan parikymmentä, mutta vain Kolosjoen löytöjä pidettiin riittävän rikkaina. Malmia laskettiin olevan kaksi miljoonaa tonnia, ja sen arvioitiin sisältävän 1,3{{selvennä|Ristiriita muun tekstin kanssa? 26.2.2018}} prosenttia nikkeliä ja 1,6 prosenttia kuparia. Tulos oli vaatimaton, mutta malmia näytti silti olevan riittävästi kaivostuotannon aloittamiseksi. Lasketut pitoisuudet osoittautuivat myöhemmin huomattavasti todellisia pienemmiksi, ja toteutunut nikkelipitoisuus oli 3,9 prosenttia. Kolosjoelta malmio ulottui puolikaaren muotoisena itään runsaan kolmenkymmenen kilometrin päähän.<ref name="vuori_21">Vuorisjärvi 1989, s. 21-26, 200</ref><ref name="paasi_172">Paasilinna 1983, s. 172-174</ref>