Wikipedia

Ero sivun ”Jääkausijaksot” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Botti korvasi mallineen "Prettytable" mallineella "Wikitable".
paljon ajatusviivotusta
Rivi 2:
{{Lähteetön}}
 
'''Jääkausijaksot''' ovat [[jääkausi]]en vaihteluun liittyviä ajanjaksoja, jotka kestävät tavallisesti kymmeniä miljoonia vuosia. Viimeinen jääkausijakso alkoi noin 2,76 miljoonaa vuotta [[plioseeni]]lla. Nyt on menossa [[pleistoseenin jääkausijakso]]n kausien välinen lämmin aika, [[holoseeni]]a, joka alkoi noin 1160011 600 vuotta sitten, kun [[viime jääkausi]] päättyi. [[Seuraava jääkausi]] tulee ehkä tuhansien, kymmenien tuhansien vuosien päästä. Jääkausia tulee olemaan vielä kymmeniä miljoonia vuosia, jos ihmisen aiheuttama [[kasvihuoneilmiö]] ei estä niitä. Maan historiassa ovat vuosimiljoonien saatossa vuorotelleet lämmin tila ja [[Maapallon kasvihuonetila ja jääkausitila|kylmä tila]].
 
Laaja jäätiköityminen on verrattain harvinainen tapahtuma maapallon historiassa. Suurimman osan ajasta maapallon lämpötilat ovat olleet 8–15 °C lämpimämpiä kuin nyt. [[Jäätikkö|Jäätiköitä]] on ollut vain 15-2015–20 %:lla maapallon olemassaoloajasta. [[Maapallon kasvihuonetila ja jääkausitila|Maan Jääkausijaksojen pääasiallinen syy]] on mannerliikuntojen aiheuttamat [[merivirrat|merivirtojen]] muutokset ja se, että ne nostavat joitain Maata viilentäviä ylänköalueita. Jotkin jääkausijaksot ovat saattaneet johtua Maan ilmakehän kasvihuonekaasujen, muun muassa metaanin tai hiilidioksidin vähenemisestä.
 
Jääkausijakson aikana Maan ilmasto muuttuu lämmintä kautta vyöhykkeisemmäksi, eli napojen ja päiväntasaajan välinen lämpötilaero kasvaa. Kylmät alueet leviävät navoilla laajemmalle. Usein myös vuodenaikavaihtelut kasvavat ja ilmasto kuivuu. Jääkausijaksojen vastakohtina on ollut lämpöhuippuja kuten [[Turonian]]-kauden lämpöhuippu ja [[PETM]].
Rivi 20:
| ('''Arkeeinen''')
| Arkeeinen
| m. 3000 - 28003000–2800
|(pieni)
| Chuosin [[tilliitti|tilliitit]] eteläisessä Länsi-Afrikassa ja Sturtin tilliitit Finders Range:ssa, Keski-Australian eteläosissa.
Rivi 26:
| '''[[Huron]]'''
| Varhainen proterotsooinen
| 2400—21002400–2100 (2300): 2450, 2350, 2275-22002275–2200
| 2450 pieni, muut suuria
|
Rivi 38:
| Sturt (Sturtian)
| Prekambri
| 760-740760–740: 780-760780–760 (pieni) ja 750-700750–700
|
|
Rivi 44:
| Varang (Varangian)
| Prekambri
| 660-680660–680 (ja myös/tai 650-610650–610)
|
|
Rivi 50:
| [[Ordovikin-siluurin jääkausi|Andit-Sahara]]
| Ordoviki
| 460—430460–430 (450—420450–420)
| Pieni ja lyhyt
|
Rivi 56:
| [[Kivihiili-permin jääkausi|Karoo]]
| Permi, ala-kivihiili
| 250—220250–220(350—250350–250)?
| Pieni, mutta pitkä
|
Rivi 62:
| [[Kenotsooinen]]
| [[Pleistoseenikausi]]
| 15—015–0
| pieni
| Nykyinen jääkausiaika, jopa 30 % kuivasta maasta jään alla
Rivi 77:
{{Pääartikkeli|[[Pleistoseenikausi]]}}
 
Laaja jäätiköityminen toistuu nykyisin tutkijoiden mukaan noin 100 000 vuoden jaksoissa. Ne johtuvat maan akselin ja radan jaksollisista muutoksista, [[Milankovićin jaksot|Milankovićin jaksoista]]. Niiden aikana lämpötilat ovat 5 °C nykyistä alempana tai alempia, ja välikausina maksimissaan 1–3 °C nykyistä lämpimämpiä. Jokaisella jaksolla muodostuu alussa pieniä jäätiköitä ja lopussa suuria. Jäätiköt sulavat aina muutamassa tuhannessa vuodessa. Tiedot vanhoista jääkausista ovat hatarat. Pleistoseenikaudella suuret jäätiköt alkoivat kasvaa Amerikassa ja Euroopassa noin 870 000 vuotta sitten. Sitä ennen on ollut jäätiköitymisiä ainakin 2,75 miljoonaa vuotta sitten ja jäätiköitä vuoristoissa vähintään 5 – 35–3, jopa 10 miljoonaa vuotta sitten.
 
Pleistoseenikautta edeltävän [[kvartääri]]n viimeinen vaihe, [[plioseeni]], päättyy kerrostumissa [[Reuver-kausi|Reuver-kauteen]] eli Piacenzian-kauteen. Ilmasto viileni plioseenin lopuilla alle kolme miljoonaa vuotta sitten yhä kiihtyvällä vauhdilla muuttuen pitkällä aikavälillä aika myöten epävakaammaksi. Ensimmäinen kohtalaisen kylmä kausi oli nimeltään [[Pretegelen]]. Pitkät, noin 100 000 vuoden pituiset jääkausijaksot alkoivat näkyä noin 870 000 vuotta sitten, jolloin alkoi pitkä, kylmä [[Dorst-jääkausi]]. Jäätiköt levittäytyivät viimeisen 900 000 vuoden aikana ainakin 10 kertaa laajalle, Puolaan asti Euroopassa. Vahvempia todisteita on ainakin neljästä-viidestä suuresta jääkaudesta. Kaikkein kylmimmät jääkaudet pleistoseenilla lienevät olleen 60 000-200000–200 000 vuotta sitten.
 
Eri puolilta maailmaa löydettyjen kerrostumien ajoitus on vaikeaa jo viime jääkaudenkin osalta. Jääkausien nimistö on siksi kirjavaa, jokaisella seudulla on omat nimityksensä. [[Saale-jääkausi]] oli 300 000/200 000 vuotta sitten jakautuen [[Drenthe-jäätiköityminen|Drenthe]]- ja Warthe-jäätiköitymisiin. Jäätikkö oli laajimmillaan varhaisemman Drenthe-vaiheen aikana. Tällöin jäätikkö ulottui Elster-vaihetta kauemmaksi -– ilmasto oli silloin kylmin kaikista jääkausista. Jäätikön kielekkeitä oli jopa 300 km. [[Kiova]]sta etelään ja jäätikön rajalla ja sisässä olivat [[Moskova]], [[Praha]] sekä [[Leipzig]] ja [[Lontoo]]. Saalen toisen vaiheen Warthen-jäätikkö oli huomattavasti pienempi. Ollaan sitä mieltä, että jäätikkö ei laajentunut viimeisellä [[Veiksel-jääkausi|Veiksel-jääkaudella]] niin valtavaksi, koska kylmin kausi jäi verraten lyhyeksi.
 
Saalea vanhempi [[Elester-jääkausi|Elster]]-jäätiköityminen noin 500 000-400000–400 000 vuotta sitten oli paikoin saalen Drentheä laajempi.
 
== Glasiaali-interglasiaalisykli ==
Rivi 89:
Jääkausijakson aikana näkyy kerrostumissa jääkausien ja lämpimien kausien vuorottelu eli [[glasaali-interglasiaalisykli]]<ref>The Pleistocene, Tage Nilsson, 1983, 1983 s 203, alkup lähde J Iversen 1958, S T Andersen 1968, m Hammen et al 1971</ref>. Ilmasto vaikuttaa maaperän happamuuteen ja muihin ominaisuuksiin. Jääkaudella näkyy lehtimetsävyöhykkeellä arktiseen ilmastoon liittyvä vuotomaa ja muita ilmiöitä. Kasvipeite on avointa arktista tai alpiinista. Jääkauden päättyessä maa on <!-- unleached--> niukkahumuksinen kalkkipitoinen ja ilmasto lämpenevä. Lämpökaudella näkyy ruskea metsämaannos joka on vain lievästi hapan. Lämpökauden lopussa ja jääkauden alussa maannos on hyvin hapan ja ilmasto kylmenee. Tällöin on hapanta metsämaata ja nummea. Jääkausi alkaa kylmällä, kostealla "kryohygroottisella" vaiheella. Jääkauden lopussa on "kryoxeroottinen" vaihe. Lämpökauden alussa ilmasto on "termokseroottinen" eli lämmin ja kuiva. Se muuttuu lämpökauden lopussa kosteaksi ja alkaa viiletä kohti lämpökauden loppua. Kosteus on alimmillaan jääkauden lopussa ja suurimmillaan jääkauden alussa<ref>The Pleistocene, Tage Nilsson, 1983, 1983 s 208, orig lähde V P Grichuk 1964, alkup Hammen Et Al 1971</ref> <ref>A.A. Velichko, Longman 1984, Late Quaternary environment of the soviet union, isbn 0-582-30125-4, s 161, alkup Grichuk 1971</ref>. Niinpä kaavamaisesti voi ajatella, että kosteuskäyrä laahaa lämpötilakäyrää 3/4 ympyrää eli 270 astetta jäljessä. Euraasian mantereen jäätiköitymisen painopiste siirtyi viime jääkausijaksolla idästä länteen että idän jäätiköt olivat alussa suurempia, lännen jäätiköt myöhemmin suuria.
 
Keski-Aasian ja Itä-Siperian vuoristot jäätiköityivät ensin, vasta myöhemmin läntisemmät Euraasian jäätiköt<ref>Velichko 1984, s 161</ref>. Viime jääkausijakson alussa yli 40-5040–50 tuhatta vuotta sitten jäätiköt olivat laajimmillaan Siperiassa, Uralin ja Novaja Zemljan alueella myöhemmin yli 40-3040–30 tuhatta vuotta sitten ja Itä-Euroopan jäätiköt 20 - 1820–18 tuhatta vuotta sitten sekä viimeisenä lännemmän alueen jäätiköt noin 1600016 000 vuotta sitten<ref>Rutter&Velichko 1997, s 48</ref>.
 
== Viime jääkauden aikajako==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Jääkausijaksot”