Ero sivun ”Ruutukaava” versioiden välillä

Useimpien ennen 1900-lukua perustettujen suomalaisten kaupunkien (ns. [[Vanhat kaupungit Suomessa|vanhat kaupungit]]) keskusta-alueet on rakennettu ruutukaavan mukaan. Varsinkin monet 1600-luvulla tai myöhemmin perustetut kaupungit suunniteltiin alusta lähtien ruutukaavan mukaisiksi.<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.rakennusperinto.fi/rakennusperintomme/artikkelit/fi_FI/suomhistkaupunki/ | Nimeke = Rakennusperintö: Suomalainen historiallinen kaupunki | Julkaisija = | Viitattu = 4.8.2011}}</ref> Vuosien 1810 ja 1860 välisenä aikana myös monet sitä vanhemmat kaupungit saivat säännöllisen ruutukaavan, kun ne jälleenrakennettiin suurten [[tulipalo]]jen jälkeen, joissa niiden tiiviisti rakennetut keskustat tuhoutuivat. Varsinkin Turun palon jälkeen ruutukaavoissa alettiin kadut rakentaa paloturvallisuuden vuoksi entistä leveämmiksi ja korttelit väljemmiksi.<ref name=Ensykl2>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri Ensyklopedia, 4. osa (Juusten-Kreikka) | Sivu = 2817, art. Kaupunki | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1978 | Tunniste = 951-1-04658-6}}</ref> Ruutukaavoihin alettiin sijoittaa korttelin läpi kulkevia lehtipuuvyöhykkeitä, [[palokuja|palokujia]], joiden niidenkin toivottiin parantavan paloturvallisuutta.

 

 

1800- ja 1900-lukujen vaihteessa ruutukaavasta luovuttiin uusia kaupunkeja ja kaupunginosia kaavoitettaessa [[Camillo Sitte]]n ajatuksia seuraten. 1960-luvulta lähtien siihen kuitenkin palattiin joissakin tiheään rakennetuissa uusissa kaupunginosissa kuten Helsingin [[Itä-Pasila]]ssa ja [[Ruoholahti|Ruoholahdessa]] sekä Jyväskylän [[Kortepohja]]ssa.