Ero sivun ”The Alan Parsons Project” versioiden välillä

| kuvateksti = The Alan Parsons Live Project esiintymässä vuonna 2017.

| vuodet = [[1975]]–[[1990]]

| kotipaikka =

| laulukieli =

 

Kaikki The Alan Parsons Projectin albumit oli rakennettu jonkin yhtenäisen teeman ympärille. Usein aihe ja erityisesti kansitaiteet ottivat vaikutteita tieteisfiktiosta. Muita tyypillisiä aiheita olivat [[kirjallisuus]], [[psykologia]] ja [[fantasia]]. Vaikka yhtye viittasi albumiensa ja kappaleidensa nimissä toistuvasti kuuluisiin kirjailijoihin, olivat albumeilla kerrotut tarinat itsenäisiä kokonaisuuksiaan lukuun ottamatta Edgar Allan Poe -aiheista esikoisalbumia ''Tales of Mystery and Imagination''.<ref>Roberts 2019; Hughes 2014; Giles 2017; Reed 2019; Nelson 2007; Miller 2005.</ref>

 

== Sessiomuusikot ==

The Alan Parsons Project oli aikanaan erittäin suosittu yhtye, ja 2000-luvun alussa julkaistun lehdistötiedotteen mukaan yhtyeen albumeja olisi myyty yhteensä 43 miljoonaa kappaletta.<ref>Nelson 2007.</ref> Sen jälkimaine on kuitenkin ollut melko kielteinen: ”alaviite niiden taiderock-yhtyeiden historiassa, jotka eivät koskaan luoneet mitään omaperäistä”.<ref>Hughes 2014. (”History itself doesn't look too kindly on the career of APP - a footnote in the prog-art-rock category that failed to do anything original.”)</ref> ''The Encyclopedia of Science Fictionin'' APP-artikkelissa Adam Roberts kirjoittaa enimmän osan yhtyeen tuotannosta kuulostavan korvike- Pink Floydilta. Yhtyeen alkupään albumit ja varsinkin ''I Robot'' tarjoavat hänen mukaansa kuitenkin myös onnistumisia.<ref>Roberts 2019.</ref> [[BBC]]:n Tim Nelson taas kirjoitti vuonna 2007 julkaistussa [[retrospektiivi]]ssä The Alan Parsons Projectin tuotannon olevan ”pöhöttyneen suureellinen” näyte progressiivisesta rockista pahimmillaan ja muistutus siitä, mihin [[punk]]ia tarvittiin. Nelsonin mukaan Parsonsin albumeja käytettiin 80-luvulla lähinnä hifi-laitteistojen testaamiseen, eivätkä ne juuri muuhun sovellukaan.<ref>Nelson 2007. Ks myös Hughes 2014: ”It's easy to dismiss APP as part of the excessive progressive rock madness that birthed the rebellion that was punk.”</ref>

 

 

Monet The Alan Parsons Projectin kappaleista ovat tulleet suosituiksi urheilutapahtumien yhteydessä. ''Gaudi''-albumilta mukaillusta laulunpätkästä ”[[Sagrada Família|La Sagrada, Barcelona]]” tuli heti albumin ilmestyttyä suosittu hokema espanjalaisten jalkapallofanien keskuudessa.<ref name="Timeline"/> ''Eye in the Skyn'' avauskappale ”Sirius” taas on aika ajoin toiminut 1990-luvulta lähtien [[Chicago Bulls]] -[[koripalloseura]]n sisääntulomusiikkina.<ref name="Timeline"/><ref>Paul 2018.</ref> [[Bonnie Tyler]]in versio ''Ammonia Avenuen'' kappaleesta ”Limelight” toimi Saksassa [[Kesäolympialaiset 1996|vuoden 1996 olympialaisten]] virallisena tunnusmusiikkina. Yhtyeen musiikkia on käytetty myös elokuvissa ja TV-sarjoissa, kuten ''[[Donnie Brasco]]'' ja ''[[Flubber – maailman mahtavin mönjä]]'' (molemmat 1997) sekä ''[[Simpsonit|Simpsonien]]'' jaksossa ''[[Homerpalooza]]'' (1996).<ref name="Timeline"/> Lisäksi elokuvassa ''[[Austin Powers – kumma jätkä]]'' mainitaan ”tohtori Alan Parsonsin” kehittämä lasersäde, jonka avulla tohtori Paha aikoo valloittaa koko maailman. Eräs elokuvan hahmoista huomauttaa tähän, että nimi ”The Alan Parsons Project” on jo varattu.<ref>{{Elokuvaviite | Ohjaaja = Roach, Jay | Nimi = Austin Powers – kumma jätkä | Alkuperäisnimi = Austin Powers: International Man of Mystery | Maa = Yhdysvallat | Vuosi = 1997 | Kieli = {{en}} }}</ref>