Ero sivun ”Al-Andalus” versioiden välillä

85 merkkiä lisätty ,  1 kuukausi sitten
Keskiajan islamilainen al-Andalus tarjotaan usein esikuvaksi suvaitsevaisuuden voitosta ihmisten välisissä suhteissa. Historioitsijat eivät kuitenkaan ole jakaneet tätä käsitystä yhtä usein kuin tietokirjailijat. Historioitsija Roger Collinsin mukaan al-Andalusissa ei koskaan ollut kuuluisaa suvaitsevaisuuden kultakautta. Hänen mukaansa elämä siellä muistutti Thomas Hobbesin kuvaamaa kaikkien sotaa kaikkia vastaan.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Collins, R.|Nimeke=Caliphs and Kings. Spain, 796-1031|Vuosi=2014|Sivu=1|Julkaisija=Wiley}}</ref> Klaaniyhteiskunnan jatkuvissa sodissa käytössä olivat keskiaikaiseen tapaan tappaminen, silpominen, omaisuuden tuhoaminen ja ryöstäminen.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Klemettilä, H.|Nimeke=Keskiajan julmuus|Vuosi=2008|Sivu=43–84|Julkaisija=Atena}}</ref> Vaikka päiden irrottamista esiintyi myös kristityissä maissa, tapa huipentui al-Andalusissa. Mittava orjakauppa oli tuonut orjuuden huomattavaksi osaksi elämänmuotoa. Historioitsija Seraffin Fanjulin mielestä ylistetty ''convivencia'' oli brutaalia apartheidia.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://newramblerreview.com/book-reviews/history/andalusia-or-the-legend-of-islamic-spain|nimeke=Andalusia, or The Legend of Islamic Spain|tekijä=Nirmal Dass|julkaisu=The New Rambler (Book Review)|ajankohta=20.4.2016|julkaisija=|viitattu=}}</ref>
 
=== Islamilainen myytti ===
Kaikesta huolimatta ihannekuva islamilaisesta Andalusiasta ja sen suvaitsevaisuudesta on luotu jopa kolmeen kertaan. Ensimmäisenä myytin loivat muslimit 1600-luvulla, toisen kerran juutalaiset 1800-luvulla ja kolmannen kerran kristityt 1900-luvulla. Ajatus kultakaudesta syntyi muslimien keskuudessa 1600-luvulla, kun islamilainen Espanja oli jo kaukainen muisto. Muslimihistorioitsijat loivat haavekuvan loistavasta menneisyydestä, missä menetettyä al-Andalusia katsottiin nostalgian hengessä. Esimerkki kaipuun täyttämästä kuvauksesta on vuonna 1632 kuolleen Ahmed al-Maqqarin teos ''”Parfyymin henkäys vihreän Andalusian oksalta”.'' <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Al-Maqqari|Nimeke=The history of the Mohammedan Dynasties of Spain. Volume 1. Kääntänyt P. de Gayangos.|Vuosi=1628–1630|Sivu=|Julkaisija=Google-kirjat|www=https://books.google.fi/books/about/The_History_of_the_Mohammedan_Dynasties.html?id=dRVlWhdJkZYC&redir_esc=y|Tiedostomuoto=}}</ref>
 
=== Juutalainen myytti ===
Seuraavan ihannekuvan loivat Euroopan juutalaiset 1800-luvulla. Tutkija Mark R. Cohen arvelee, että muslimihistorioitsijoiden kiiltokuva sai nostetta juutalaisilta heidän reaktionaan Euroopassa 1800-luvulla lisääntyneeseen [[antisemitismi]]<nowiki/>in. Tällöin alettiin hakea esimerkkejä ajoista, jolloin myös Abrahamin lapsilla oli arvostettu paikkansa yhteiskunnassa. Tähän tarpeeseen löydettiin keskiajan kadotettu paratiisi, jossa myös juutalaiset olivat päässeet korkeisiin virkoihin. ''Al-Andalus'' heitettiin eurooppalaisten kasvoille: jos barbaareina pidetyt muslimit pystyivät tähän, miksi ette te?<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Mark R. Cohen|Nimeke=Under Crescent and Cross. The Jews in the Middle Ages|Vuosi=1994|Sivu=ix|Julkaisija=Princeton university Press}}</ref>
 
=== Kristillinen myytti ===
 
Kolmannen kerran Andalusian paratiisi löydettiin 1900-luvulla, kun länsimaissa syntyi ihanne monikulttuurisesta yhteiskunnasta, jossa eri uskonnolliset ryhmät ja kansallisuudet eläisivät onnistuneesti yhdessä. YK:n alajärjestö [[Unesco|UNESCO]] on mainostanut Andalusiaa esimerkkinä siitä, miten islam, juutalaisuus ja kristinusko elivät aikoinaan sovussa keskenään islamin alaisuudessa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Benchrifa, M.|Nimeke=Al-Andalus: tolerance and convergence. Teoksessa: D. Diene (toim.) The routes of Al-Andalus. Spiritual convergence and intercultural dialogue|Vuosi=2001|Sivu=15–17|Julkaisupaikka=https://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/pf0000114426|Julkaisija=Unesco|www-teksti=https://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/pf0000114426|Tiedostomuoto=https://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/pf0000114426}}</ref> Tässä kolmannessa aallossa al-Andalusin suvaitsevaisuutta on esitelty tietokirjoissa, jotka kuitenkin tyypillisesti ovat olleet kielitieteilijöiden eivätkä historioitsijoiden tekemiä. Sellaisia on esimerkiksi espanjan kielen professori Maria Rosa Menocalin menestyskirja ''”Ornament of the World”'' (2002)<ref name=":3">{{Kirjaviite|Tekijä=Menocal, M.R.|Nimeke=Ornament of the world. How muslims, jews, and christians created a culture of tolerance in medieval Spain|Vuosi=2002|Sivu=|Julkaisija=Back Bay Books}}</ref>, jonka arvostelut toteavat: ”''Menocal näyttää meille harvinaisen hetken historiassa, jolloin muslimit, kristityt ja juutalaiset löysivät tavan elää yhdessä rauhan ja vaurauden ympäröiminä''”. <ref name=":3" /> Norjassa kielitieteilijät Knut Aukrust ja Dorte Skulstad todistivat samaa teoksessaan ''”Spansk gullalder”''. <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Aukrust, K. & Skulstad, D.|Nimeke=Spansk gullalder og arven fra jøder og muslimer|Vuosi=2011|Sivu=|Julkaisija=Pax}}</ref> Kirjoittajien mukaan ”''kristityt, juutalaiset ja muslimit asuivat rinnakkain hedelmällisessä rinnakkainelossa''”.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.dagbladet.no/kultur/det-joslashdiske-og-muslimske-paradis/63455710|nimeke=Det jødiske og muslimske paradis Al-Andalus var en gang et møtested i forsøket på å bygge humanitet.|tekijä=Dorte Skulstad & Knut Aukrust|julkaisu=Dagbladet|ajankohta=24.12.2011|julkaisija=|viitattu=}}</ref>