Wikipedia

Ero sivun ”The Alan Parsons Project” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p pari linkkikorjausta
Rivi 30:
=== Perustaminen (1974–1976) ===
 
Parsons soitti nuoruudessaan The Earth -nimisessä [[blues]]yhtyeessä ja työskenteli [[Abbey Road]]in Studios|Abbey Roadin studioilla]], missä hän äänitti mm. [[The Beatles]]ia ja [[Pink Floyd]]ia. Työkiireiden vuoksi Parsons erosi The Earthista ja alkoi keskittyä pelkästään äänitystekniikkaan ja tuottamiseen.<ref>Murphy 2015.</ref> Vuonna 1974 hän tapasi studioilla Eric Woolfsonin, joka ryhtyi hänen managerikseen. Woolfson lupasi hankkia Parsonsille levytyssopimuksen ja rahaa omien projektiensa toteuttamiseen. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän ehdotti Edgar Allan Poe -teemaista projektia ja tarjosi Parsonsin käyttöön itse kirjoittamaansa materiaalia.<ref>Davies 2017; Miller 2005.</ref> Koska Woolfson oli yhtyeen manageri, ja koska Parsons oli saanut näkyvyyttä työskenneltyään kuuluisien rock-yhtyeiden kanssa, Woolfson nimesi [[Universal Music|20th Century Records]] lähettämänsä ehdotuksen ”The Alan Parsons Projectiksi”. Levy-yhtiö piti konseptista, minkä seurauksena nimi jäi elämään.<ref name="FAQ">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.the-alan-parsons-project.com/faq | Nimeke = FAQ – Your questions answered! | Julkaisu = The Alan Parsons Project -verkkosivut | Viitattu = 12.2.2020 | Kieli = {{en}} }}</ref> Yhtye perustettiin vuonna 1975.<ref name="Timeline">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.the-alan-parsons-project.com/timeline | Nimeke = Timeline | Julkaisu = The Alan Parsons Project -verkkosivut | Viitattu = 12.2.2020 | Kieli = {{en}} }}</ref> Vaikka projekti nimettiin Parsonsin mukaan, sen albumit syntyivät Parsonsin ja Woolfsonin tiiviin yhteistyön tuloksena.<ref>Davies 2017.</ref><ref name="Greco">{{Verkkoviite | Osoite = https://vintagerock.com/the-eric-woolfson-interview/ | Nimeke = The Eric Woolfson Interview | Tekijä = Greco, Ralph | Julkaisu = Vintage Rock | Ajankohta = 2009 | Viitattu = 12.2.2020 | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
The Alan Parsons Project ei ollut varsinainen yhtye. Vaikka sessiomuusikoiden käyttö aiheuttikin toisinaan väärinkäsityksiä, olivat Parsons ja Woolfson projektin ainoat viralliset jäsenet.<ref name="Greco"/><ref name="FAQ"/> Miesten visiona oli tehdä musiikkia samaan tapaan kuin ''[[auteur]]''-ohjaajat tekivät elokuvia: [[Alfred Hitchcock]]in ja [[Stanley Kubrick]]in kaltaiset ohjaajat olivat nostaneet ohjaajan yksittäisiä tähtinäyttelijöitä keskeisemmäksi huomion kohteeksi, ja Woolfson uskoi, että tuottajan rooli tulisi musiikissa korostumaan samalla tavoin.<ref name="FAQ"/><ref name="Greco"/><ref>Grimes 2009.</ref>
Rivi 119:
APP:n albumeja hiottiin jopa kuukausia, ja yhtyeellä oli poikkeuksellinen mahdollisuus viettää studiossa niin paljon aikaa kuin oli tarpeen.<ref name="Greco"/> Demovaiheessa kappaleet lauloi aina Woolfson, ja lopullinen laulaja etsittiin vasta kappaleen jo valmistuttua. Parsons ja Woolfson onnistuivat yleensä valitsemaan laulajan, jonka ääniala soveltui kappaleeseen ongelmitta, mutta Torryn tapauksessa melodiaan täytyi tehdä pieniä muutoksia, koska ”Don’t Hold Back” oli alkujaan tarkoitettu mieslaulajalle.<ref>Miller 2005; Davies 2017.</ref>
 
The Alan Parsons Projectissa vaikuttaneet basisti [[David Paton]] ja laulaja [[Chris Rainbow]] esiintyivät [[Camel (yhtye)|Camelin]]in albumeilla ''[[The Single Factor]]'' (1982) ja ''[[Stationary Traveller]]'' (1984). Jälkimmäisellä soitti lisäksi APP:n saksofonisti [[Mel Collins]]. Camel äänitti Abbey Roadin studioilla samaan aikaan APP:n kanssa, jolloin yhtyeen keulahahmo [[Andy Latimer]] vaikuttui sessiomuusikoiden taidoista. The Alan Parsons Projectin ja Camelin 80-luvun alkupuolen albumit muistuttavatkin tyylillisesti melko paljon toisiaan.<ref>Sander, 1999.</ref> Lisäksi joukko The Alan Parsons Projectin vakituisia sessiomuusikoita levytti ja julkaisi vuonna 1984 Parsonsin tuottaman albumin nimellä ''[[Keats]]''. Musiikillisesti ''Keats'' edusti suoraviivaisempaa ja vähemmän kokeellista ilmaisua kuin APP:n albumit. Parsons ja Woolfson eivät myöskään osallistuneet sävellystyöhön, vaan kappaleet merkittiin soittajien itse kirjoittamiksi.<ref name="Keats">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.allmusic.com/album/keats-mw0000615738 | Nimeke = Keats: Keats | Tekijä = Adams, Bret | Selite = ”Parsons produced Keats, but the songs are slicker than the more musically and lyrically adventurous Alan Parsons Project albums. That's saying something considering the highly polished sonic glaze Parsons gave his own work.” | Julkaisu = Allmusic | Viitattu = 12.2.2020 | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
== Jälkimaine ==
Rivi 125:
The Alan Parsons Project oli aikanaan erittäin suosittu yhtye, ja 2000-luvun alussa julkaistun lehdistötiedotteen mukaan yhtyeen albumeja olisi myyty yhteensä 43 miljoonaa kappaletta.<ref>Nelson 2007.</ref> Sen jälkimaine on kuitenkin ollut melko kielteinen: ”alaviite niiden taiderock-yhtyeiden historiassa, jotka eivät koskaan luoneet mitään omaperäistä”.<ref>Hughes 2014.</ref> ''The Encyclopedia of Science Fictionin'' APP-artikkelissa Adam Roberts kirjoittaa enimmän osan yhtyeen tuotannosta kuulostavan korvike- Pink Floydilta. Yhtyeen alkupään albumit ja varsinkin ''I Robot'' tarjoavat hänen mukaansa kuitenkin myös onnistumisia.<ref>Roberts 2019.</ref> [[BBC]]:n Tim Nelson taas kirjoitti vuonna 2007 julkaistussa [[retrospektiivi]]ssä The Alan Parsons Projectin tuotannon olevan ”pöhöttyneen suureellinen” näyte progressiivisen rockin kielteisistä puolista ja muistutus siitä, mihin [[punk]]ia tarvittiin. Nelsonin mukaan Parsonsin albumeja käytettiin 80-luvulla lähinnä hifi-laitteistojen testaamiseen, eivätkä ne juuri muuhun sovellukaan.<ref>Nelson 2007. Ks myös Hughes 2014: ”It's easy to dismiss APP as part of the excessive progressive rock madness that birthed the rebellion that was punk.”</ref>
 
Nykyisin yhtyeen albumit muistetaan ennen kaikkea niiden hiotusta äänimaailmasta ja korkeista tuotantoarvoista. Rich Hughesin mukaan The Alan Parsons Project edusti ”progen helppotajuista laitaa”. Yhtyeelle ominainen studiotekniikan, syntetisaattorien ja elävän musiikin yhdistelmä olikin ajalleen varsin epätavallinen. Yleensä yhtyeen elektronisten instrumentaalien arvioidaan kestäneen aikaa laulettuja osuuksia paremmin.<ref>Hughes 2014.</ref> Viime vuosina yhtye onkin saavuttanut uutta suosiota, ei kuitenkaan progressiivisen musiikin harrastajien keskuudessa vaan [[house]]-, [[tekno]]-, [[Disko (musiikinlaji)|disko]]- ja [[hip hop]] -DJ:den parissa. Varsinkin ''Eye in the Sky'' -albumin ”Sirius” ja ”Mammagamma” ovat olleet sämpläämisen ja jäljittelyn kohteena.<ref>Murphy 2015.</ref> Esimerkiksi [[P Diddy]]n menestysalbumi ''[[The Saga Continues]]in'' nimikappale rakentui suurelta osin ”Siriuksen” varaan.<ref name="Timeline"/> Muita APP:tä sämplänneitä yhtyeitä ovat esimerkiksi [[Daft Punk]], [[Jay-Z]] ja [[Kendrick Lamar]].<ref>Paul 2018.</ref>
 
Monet The Alan Parsons Projectin kappaleista ovat tulleet suosituiksi urheilutapahtumien yhteydessä. ''Gaudi''-albumilta mukaillusta laulunpätkästä ”[[Sagrada Família|La Sagrada, Barcelona]]” tuli heti albumin ilmestyttyä suosittu hokema espanjalaisten jalkapallofanien keskuudessa.<ref name="Timeline"/> ''Eye in the Skyn'' avauskappale ”Sirius” taas on aika ajoin toiminut 1990-luvulta lähtien [[Chicago Bulls]] -[[koripalloseura]]n sisääntulomusiikkina.<ref>Paul 2018.</ref><ref name="Timeline"/> [[Bonnie Tyler]]in versio ''Ammonia Avenuen'' kappaleesta ”Limelight” toimi Saksassa [[Kesäolympialaiset 1996|vuoden 1996 olympialaisten]] virallisena tunnusmusiikkina. Yhtyeen musiikkia on käytetty myös elokuvissa ja TV-sarjoissa, kuten ''[[Donnie Brasco]]'' ja ''[[Flubber – maailman mahtavin mönjä]]'' (molemmat 1997) sekä ''[[Simpsonit|Simpsonien]]'' jaksossa ''[[Homerpalooza]]'' (1996).<ref name="Timeline"/> Lisäksi elokuvassa ''[[Austin Powers – kumma jätkä]]'' mainitaan ”tohtori Alan Parsonsin” kehittämä lasersäde, jonka avulla tohtori Paha aikoo valloittaa koko maailman. Eräs elokuvan hahmoista huomauttaa tähän, että nimi ”The Alan Parsons Project” on jo varattu.<ref>{{Elokuvaviite | Ohjaaja = Roach, Jay | Nimi = Austin Powers – kumma jätkä | Alkuperäisnimi = Austin Powers: International Man of Mystery | Maa = Yhdysvallat | Vuosi = 1997 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref name="Timeline"/>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/The_Alan_Parsons_Project”