Ero sivun ”Luu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kirjoista lisää |
|||
Rivi 1:
'''Luu''' ({{k-la|os}}, mon. ''ossa'') on kovan [[Luukudos|luukudoksen]] muodostama tukirangan osa. Luut muodostavat selkärankaisilla sisäisen tukirangan eli [[Luuranko|luurangon]]. Luut kiinnittyvät yleensä toisiinsa [[nivel]]in. Luun sisällä on pehmeä [[luuydin]], jossa muodostuu [[verisolu]]ja.
== Jaottelu ==
Luusta on valmistettu esineitä jo muinoin. [[Norsunluu]] on ollut arvokas [[raaka-aine]]. Luita on käytetty myös taikuuteen.▼
[[Kuva:Blausen 0229 ClassificationofBones.png|thumb|Erityyppisiä luita ihmisen luurangossa.]]
Luut jaetaan eri tyyppeihin niiden muodon ja tarkoituksen mukaan:
* Putkiluut eli pitkät luut ovat putkimaisia ja niillä on kaksi paksua päätä. Varren sisällä on luuydinontelo. Paksuuntuneet päät ovat rakentuneet pääasiassa hohkaluusta. Putkiluita ovat esimerkiksi yläraajan ja alaraajan luut.<ref name=opas-20 /><ref name=hervonen-22 />
* Lyhyet luut ovat muodoltaan monikulmaisia tai kuutiomaisia. Niiden uloin kerros on ohut. Lyhitä luita on esimerkiksi [[Ranne|ranteessa]] ja [[Nilkka|nilkassa]].<ref name=opas-20 /><ref name=hervonen-22 />
Luilla on useita tehtäviä. Ne toimivat elimistön tukirankana, suojaavat [[sisäelimet|sisäelimiä]], mahdollistavat liikkumisen, tuottavat [[verisolu|verisoluja]], varastoivat mineraalisuoloja ([[kalsium]]ia, [[fosfori]]a ja [[magnesium]]ia) ja osallistuvat mineraaliaineenvaihduntaan.<ref name=solunetti/>▼
* Litteät luut ovat muodoltaan litteitä. Ne ympäröivät ja suojaavat ruumiin onteloita, ja niiden luuytimessä muodostuu verisoluja. Litteitä luita ovat esimerkiksi [[Pääkallo|kallon]] luut, [[kylkiluu]]t ja [[rintalasta]].<ref name=opas-20 /><ref name=hervonen-22 />
* Ilmaontelon täyttämien luiden onteloiden sisäpuolella on limaa erittävä kalvo. Näihin luihin lukeutuu esimerkiksi [[yläleukaluu]].<ref name=opas-20 />
== Tehtävät ==
▲Luilla on useita tehtäviä. Ne toimivat elimistön tukirankana, suojaavat [[sisäelimet|sisäelimiä]], mahdollistavat liikkumisen
{{pääartikkeli|[[Luuranko]]}}▼
Luut varastoivat kivennäisaineita kuten [[kalsium]]ia ja [[fosfaatti]]a. Elimistö voi irrottaa niitä luusta käyttöönsä tarvittaessa esimerkiksi raskauden ja imetyksen aikana, luiden ja hampaiden muodostuksen aikana tai kasvukausien aikana.<ref name=opas-20>Opas anatomiaan 2015, s. 20.</ref>
Luiden ulkopinnalla on epätasaisuuksia, joihin [[Jänne|jänteet]], [[Nivelside|nivelsiteet]] ja muut [[Sidekudos|sidekudoksiset]] rakenteet kiinnittyvät.<ref name=hervonen-22>Hervonen 2004, s. 22–24.</ref>
Yksittäinen luu on [[mytologia]]ssa voimakas taikaväline. Arpa on [[tietäjä]]n [[taikaesine|taikakalu]], luu, joka pudotetaan rummun kalvolle. Siitä, mihin paikkaan ja asentoon arpa jää rummulle, [[Ennustaminen|ennustetaan]] esimerkiksi tulevia tapahtumia.{{lähde|5.1.2016}}▼
== Rakenne ==
Sen jälkeen kun luuydin on maatunut, muodostaa luuytimen täyttämä tila pitkiin luihin tyhjän putken. Tämän putken vuoksi luut on koettu osoittamisen tai tuijottamisen välineeksi taikka vaarallisia voimia suuntaaviksi. [[Saamelaiset]] ovat rikkoneet luut ennen niiden jättämistä maastoon, ettei [[paha silmä]] olisi voinut katsoa niiden läpi. Australian [[aboriginaalit]] ovat uskoneet voivansa kirota jonkun kuolemaan tai sairastumaan taikka vaikkapa auton hajoamaan osoittamalla tätä luulla.{{lähde|5.1.2016}}▼
[[Kuva:603 Anatomy of Long Bone.jpg|thumb|Putkiluun rakenne.]]
Luuta peittää kova luukalvo, jonka kautta verisuonet läpäisevät luun sisäosat. Luukalvon alla on tiiviistä luusta muodostuva kuorikerros. Sen alla on luun huokoinen sisin eli hohkaluu, jonka pienissä väleissä on [[luuydin]]tä. Pitkissä putkiluissa luuydintä voi olla myös luuydinonteloissa.<ref name=opas-20 />
Tiiviin luun kerros on koostunut toisiinsa luuaineksella liimautuneista Haversin kanavajärjestelmistä. Volkmannin kanavat ovat Haversin kanavien poikittaisia haaroja. Huokoinen hohkaluu rakentuu toisiinsa anastomoivista luu-ulokkeista, joiden väliin jää tilaa.<ref name=hervonen-22 />
== Luu raaka-aineena ==▼
Luu koostuu mikroskooppisista lieriömäisistä yksiköistä, jotka muodostavat niin sanotun Haversin järjestelmän. Yhden rakenneyksikön eli osteonin keskellä kulkee Haversin kanava, jossa ovat verisuonet ja hermot. Haversin kanavien ympärillä sijaitsevat luusolut, joista jokaisella on oma solunkokoinen tilansa. Peräkkäiset tilat ovat yhteydessä toisiinsa kanavien välityksellä ja saavat sitä kautta ravinnon ja hapen Haversin kanavan verisuonilta.<ref name=hervonen-24>Hervonen 2004, s. 24.</ref>
[[Kuva:Compact bone.png|thumb|left|200px|Luukudosta mikroskooppikuvassa.]]
[[Luukudos]] muodostuu pääasiassa mineralisoituneesta soluväliaineesta. Kypsän luun soluväliaineessa on epäorgaanisia aineita 60–70 prosenttia kuivapainosta ja orgaanisia aineita 30–40 prosenttia. Epäorgaanisista suoloista eniten on [[kalsiumfosfaatti]]a (85 prosenttia) ja [[kalsiumkarbonaatti]]a (10 prosenttia). Orgaanisista aineista [[kollageeni]]a on 90 prosenttia.<ref name=hervonen-24 /> Luun mineraalikoostumus tekee luusta taipumatonta ja hyvin painetta ja vetoa kestävää mutta samalla huonosti hiovaa kulutusta kestävää.<ref name=hervonen-24 />
Luukudos uudistuu jatkuvasti luuta muodostavien solujen ja luuta tuhoavien solujen ansiosta. Luukudoksen muodostumista ja tuhoutumista säätelevät [[Lisäkilpirauhanen|lisäkilpirauhasen]] ja [[Kilpirauhanen|kilpirauhasen]] erittämät hormonit. [[D-vitamiini]] mahdollistaa kalsiumin imeytymisen suolistossa ja kulkeutumisen luukudokseen.<ref name=opas-20 /> Luukudos on elävää kudosta, joten jos sen verenkierto lakkaa, luu menee kuolioon. Verenkierto ravitsee luuta sekä osallistuu luuytimen toimintoihin ja kalsiumin ja fosforin aineenvaihduntaan.<ref name=hervonen-34>Hervonen 2004, s. 34.</ref>
[[Nivel]]een päättyessään luukalvo jatkuu nivelkapselina. Synoviaalinivelellä toiseen luuhun niveltyvän luun pinnalla on [[nivelrusto]]a.<ref name=hervonen-22 />
== Murtumat ==
Luu voi murtua vamman, siihen kohdistuvan voiman tai erilaisten patologisten syiden vuoksi. Luunmurtumia on seitsemää erilaista murtumakohdan tyypin mukaan. Murtuman paraneminen perustuu luusolujen esiasteiden aktivoitumiseen murtumakohdassa.<ref name=hervonen-murtuma>Hervonen 2004, s. 35–40.</ref> [[Uudisluu]] on luun murtumakohtaan muodostuvaa ainesta.
== Käyttö ==
▲Luusta on valmistettu esineitä jo muinoin. [[Norsunluu]] on ollut arvokas
Raaka-aineena käytettävä [[norsunluu]] ja [[mursunluu]] on peräisin [[Syöksyhammas|syöksyhampaista]]. Syöksyhampaaseen on helppo työstää pikkutarkkoja yksityiskohtia, ja siitä tehdyt esineet ovat suhteellisen kestäviä. Norsunluu ja mursunluu ovat olleet kalliita ja hienona pidettyjä valmistusaineita. Usein niistä on tehty uskonnollista esineistöä kuten jumalten kuvia ja [[Krusifiksi|krusifikseja]] sekä esimerkiksi [[shakki]]nappuloita, soittimien koskettimia ja hienojen [[salonkipistooli]]en kahvoja.
===
Ihmiselle syömäkelpoista luussa on lähinnä luuydin. Monet petoeläimet eivät saa luuydintä esiin, mutta jo nykyihmisen edeltäjät oppivat murskaamaan luita kiviesineillä, vaikka ne ovatkin betonia vahvempia. Luuydinravintoa pidetään mahdollisena osasyynä ihmisten esivanhempien aivojen kehitykseen nykyihmisen tasolle.{{lähde}}
==
▲Yksittäinen luu on [[mytologia]]ssa voimakas taikaväline. Arpa on [[tietäjä]]n [[taikaesine|taikakalu]], luu, joka pudotetaan rummun kalvolle. Siitä, mihin paikkaan ja asentoon arpa jää rummulle, [[Ennustaminen|ennustetaan]] esimerkiksi tulevia tapahtumia.{{lähde|5.1.2016}}
▲Sen jälkeen kun luuydin on maatunut, muodostaa luuytimen täyttämä tila pitkiin luihin tyhjän putken. Tämän putken vuoksi luut on koettu osoittamisen tai tuijottamisen välineeksi taikka vaarallisia voimia suuntaaviksi. [[Saamelaiset]] ovat rikkoneet luut ennen niiden jättämistä maastoon, ettei [[paha silmä]] olisi voinut katsoa niiden läpi. Australian [[aboriginaalit]] ovat uskoneet voivansa kirota jonkun kuolemaan tai sairastumaan taikka vaikkapa auton hajoamaan osoittamalla tätä luulla.{{lähde|5.1.2016}}
==Lähteet==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Hervonen, Antti | Nimeke = Tuki- ja liikuntaelimistön anatomia | Vuosi = 2004 | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Lääketieteellinen oppimateriaalikustantamo | Suomentaja = | Tunniste = ISBN 952-9635-01-X }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Opas anatomiaan | Vuosi = 2015 | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = H. F. Ullmann | Suomentaja = | Tunniste = ISBN 978-3-8480-0765-3 }}
=== Viitteet ===
{{viitteet}}
| |||