Ero sivun ”Ruis” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Määritti vakautusasetukset sivulle ”Ruis”: Botti vakautti artikkelin automaattisesti mahdollisesti haitallisen muutoksen 18441255 takia. [Oletus: Vakaa] (vanhentuu 1. lokakuuta 2019 kello 18.52 (UTC))
kh
Rivi 21:
[[File:Secale cereale MHNT.BOT.2015.2.40.jpg|thumb|''Secale cereale'']]
 
'''Ruis''' (''Secale cereale'') on [[viljelyskasvi]]. Noin 1,5 %prosenttia maailman [[maanviljely|viljellystä]] [[vilja]]sta on rukiitarukista. Tästä käytetään ihmisravinnoksi noin kolmannes.
 
== Viljelyrukiin alkuperä ==
 
Ruiskasvien suvussa on alueellisesti eriytyneitä, erilaistuneita lajeja [[Euraasia]]ssa ja [[Afrikka|Afrikassa]]. Niistä viljelyrukiin (''Secale cereale'', [[alalaji]] ''cereale'') luontaisen alkuperälajin (''Secale cereale'', alalaji ''segetale'') viljely on tutkimustietojen mukaan lähtöisin itäisen [[Turkki|Turkin]] vuoristoseuduilta.<ref>{{Verkkoviite| Osoite=https://academic.oup.com/biolinnean/article-abstract/13/4/299/2682752?redirectedFrom=PDF| Nimeke = On the origin of cultivated rye| Julkaisija = Biological Journal of the Linnean Society}}</ref> <ref>{{Verkkoviite| Osoite=https://www.cambridge.org/core/journals/anatolian-studies/article/on-the-origins-of-domestic-ryesecale-cereale-the-finds-from-aceramic-can-hasan-iii-in-turkey/29B20885DC959D6A7FAA9C70D214E6A9#| Nimeke = On the Origins of Domestic Rye—Secale Cereale: the Finds from Aceramic Can Hasan III in Turkey| Julkaisija = Cambridge University Press}}</ref> Varhaisimmat löydöt rukiin viljelystä ovat keskisestä ja itäisestä Turkista, ja löydöt ovat noin vuodelta 6000 eaa, [[Neoliittinen kausi|nuoremmalta kivikaudelta]].<ref name="Hillman">{{cite journal |last1 = Hillman |first1 = Gordon |title = On the Origins of Domestic rye: Secale Cereale: The Finds from Aceramic Can Hasan III in Turkey |journal = Anatolian Studies |date = 1978 |volume = 28 |pages = 157–174 |doi = 10.2307/3642748 |jstor = 3642748 }}{{Subscription required |via=[[JSTOR]]}}</ref> Sieltä viljelyrukiin katsotaan levinneen eri suuntiin [[Eurooppa|Eurooppaa]], (mm.muun muassa nykyisen [[Romania|Romanian]] ja [[Puola|Puolan]] alueille jo ainakin 4500 eaa)., aluksi osin muiden lähisukulaisviljakasvien, kuten ([[vehnä|vehnän]], ja [[ohra|ohran]]) joukossa, sekä erkaantuen ja jalostuen laajemmin omaksi viljelyviljaksi. Rukiin vehnää ja ohraa parempi kylmänkestävyys, parempi kuivuudenkestävyys ja niukemmat viljelymaavaatimukset sopivat suotuisammin pohjoisemmille ja vuoristoisemmille viljelyseuduillekin. Arkeologisia löytöjä ruislajien [[siemen]]ten käytöstä ihmisruokana on jo [[Myöhäispaleoliittinen kausi|myöhäispaleoliittisen asutuksen]] keräilykulttuurin ajoilta Pohjois-Syyriasta, yli 10000 eaa.<ref name="Gordon Hillman">{{cite journal |first1 = Gordon |last1 = Hillman |first2 = Robert |last2 = Hedges |first3 = Andrew |last3 = Moore |first4 = Susan |last4 = Colledge |first5 = Paul |last5 = Pettitt |title = New evidence of Lateglacial cereal cultivation at Abu Hureyra on the Euphrates |journal = The Holocene |date = 2001 |volume = 11 |issue = 4 |pages = 383–393 |doi = 10.1191/095968301678302823 |url = https://www.researchgate.net/profile/Sue_Colledge/publication/200033056_New_evidence_of_Late_Glacial_cereal_cultivation_at_Abu_Hureyra_on_the_Euphrates/links/0c9605195e2811e4a4000000.pdf |access-date = July 12, 2016 }}</ref>
 
== Rukiin viljely ==
Ruis tulee toimeen ravinteiltaan ja kosteudeltaan vaatimattomassa maassa ja ilmastoltaan karuissa oloissa. Se soveltuu vaatimattomuutensa vuoksi [[luomuviljely]]yn parhaiten kaikista viljoista.
 
Rukiita viljellään pääasiassa vain [[Eurooppa|Euroopassa]], ja suurimmat tuottajamaat ovat [[Venäjä]], [[Puola]] ja [[Saksa]]. Ruista syödään eniten sen pohjoisilla viljelyalueilla. [[Suomi|Suomeen]] ruista tuodaan vuosittain merkittävä määrä.
 
Suomessa rukiin viljely on alkanut viimeistään 500-luvulla eaa. Rukiin suureen suosioon menneinä vuosisatoina on vaikuttanut mm. se, että rukiin puinti on helppoa yksinkertaisinkin välinein, [[ruumen]]ista puhdistetut [[jyvä]]t ovat suoraan valmiita jauhettaviksi ja syksyllä kylvettynä se ehtii valmistua lyhyenäkin kesänä, myös siitä tehty leipä säilyy hyvin pitkään. Vuonna [[2003]] Suomen ruissato oli 72 800 tonnia. Suomi ei ole rukiissa omavarainen: ruista kulutetaan vuosittain noin satatuhatta tonnia. Ruista tuodaan mm.Suomeen muun muassa Saksasta ja Puolasta.<ref>{{Verkkoviite| Osoite=http://www.finfood.fi/finfood/hs.nsf/0/961B89EE56E5241DC2256FB3002FF22C?OpenDocument| Nimeke = Suomalainen ruisleipä| Julkaisija = Finfood}}</ref>
 
Rukiin sato Suomessa oli noin 108000108 000 tonnia vuonna 2016.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.tilastokeskus.fi/tup/tilastokirjasto/kesatilastot2016.html|nimeke=Tilastokeskus|tekijä=|julkaisu=Suomen kesä 2016|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=}}</ref>
 
Monet viljelijät ovat jättäneet rukiin viljelyn pois, koska syysrukiin sadon onnistuminen on epävarmaa. Rukiin viljelystä on myös luovuttu, koska rikkakasvitorjunta-aineiden ansiosta peltoja ei enää tarvitse [[kesanto|kesannoida]] [[rikkakasvi]]en hävittämiseksi. Aiemmin ruis kuului oleellisena osana sekä [[kolmivuoroviljely|kolmi-]] että monivuoroviljelyyn, joissa kierrätettiin viljelykasveja eri lohkoilla, ja sillä tavoin pidettiin rikkakasveja kurissa sekä parannettiin maan viljavuutta. Vanhat ruiskannat olivat hyvin pitkäkortisia, koska korkea kasvusto tukahdutti rikkakasvit, ja myös [[olki|oljilla]] oli käyttöä, sillä niitä tarvittiin [[rehu]]ksi, karjan kuivikkeiksi, kattoihin ja vuoteisiin. Pitkä kasvusto kuitenkin lakoontuu helposti, ja sitä on vaikea korjata [[leikkuupuimuri]]lla. Lisäksi osa kasvutehosta kuluu korren kasvattamiseen, joten uudet ruislajikkeet ovat lyhytkortisia, eikä niitä enää voi käyttää entiseen tapaan torjunta-aineettomassa viljelyssä.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruis