Ero sivun ”Ruis” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Määritti vakautusasetukset sivulle ”Ruis”: Botti vakautti artikkelin automaattisesti mahdollisesti haitallisen muutoksen 18441255 takia. [Oletus: Vakaa] (vanhentuu 1. lokakuuta 2019 kello 18.52 (UTC)) |
kh |
||
Rivi 21:
[[File:Secale cereale MHNT.BOT.2015.2.40.jpg|thumb|''Secale cereale'']]
'''Ruis''' (''Secale cereale'') on [[viljelyskasvi]]. Noin 1,5
== Viljelyrukiin alkuperä ==
Ruiskasvien suvussa on alueellisesti eriytyneitä, erilaistuneita lajeja [[Euraasia]]ssa ja [[Afrikka|Afrikassa]]. Niistä viljelyrukiin (''Secale cereale'', [[alalaji]] ''cereale'') luontaisen alkuperälajin (''Secale cereale'', alalaji ''segetale'') viljely on tutkimustietojen mukaan lähtöisin itäisen [[Turkki|Turkin]] vuoristoseuduilta.<ref>{{Verkkoviite| Osoite=https://academic.oup.com/biolinnean/article-abstract/13/4/299/2682752?redirectedFrom=PDF| Nimeke = On the origin of cultivated rye| Julkaisija = Biological Journal of the Linnean Society}}</ref> <ref>{{Verkkoviite| Osoite=https://www.cambridge.org/core/journals/anatolian-studies/article/on-the-origins-of-domestic-ryesecale-cereale-the-finds-from-aceramic-can-hasan-iii-in-turkey/29B20885DC959D6A7FAA9C70D214E6A9#| Nimeke = On the Origins of Domestic Rye—Secale Cereale: the Finds from Aceramic Can Hasan III in Turkey| Julkaisija = Cambridge University Press}}</ref> Varhaisimmat löydöt rukiin viljelystä ovat keskisestä ja itäisestä Turkista, ja löydöt ovat noin vuodelta 6000 eaa, [[Neoliittinen kausi|nuoremmalta kivikaudelta]].<ref name="Hillman">{{cite journal |last1 = Hillman |first1 = Gordon |title = On the Origins of Domestic rye: Secale Cereale: The Finds from Aceramic Can Hasan III in Turkey |journal = Anatolian Studies |date = 1978 |volume = 28 |pages = 157–174 |doi = 10.2307/3642748 |jstor = 3642748 }}{{Subscription required |via=[[JSTOR]]}}</ref> Sieltä viljelyrukiin katsotaan levinneen eri suuntiin [[Eurooppa|Eurooppaa]],
== Rukiin viljely ==
Ruis tulee toimeen ravinteiltaan ja kosteudeltaan vaatimattomassa maassa ja ilmastoltaan karuissa oloissa. Se soveltuu vaatimattomuutensa vuoksi [[luomuviljely]]yn parhaiten kaikista viljoista.
Rukiita viljellään pääasiassa vain [[Eurooppa|Euroopassa]], ja suurimmat tuottajamaat ovat [[Venäjä]],
Suomessa rukiin viljely on alkanut viimeistään 500-luvulla eaa. Rukiin suureen suosioon menneinä vuosisatoina on vaikuttanut mm. se, että rukiin puinti on helppoa yksinkertaisinkin välinein, [[ruumen]]ista puhdistetut [[jyvä]]t ovat suoraan valmiita jauhettaviksi ja syksyllä kylvettynä se ehtii valmistua lyhyenäkin kesänä, myös siitä tehty leipä säilyy hyvin pitkään. Vuonna [[2003]] Suomen ruissato oli 72 800 tonnia. Suomi ei ole rukiissa omavarainen: ruista kulutetaan vuosittain noin satatuhatta tonnia. Ruista tuodaan
Rukiin sato Suomessa oli noin
Monet viljelijät ovat jättäneet rukiin viljelyn pois, koska syysrukiin sadon onnistuminen on epävarmaa. Rukiin viljelystä on myös luovuttu, koska rikkakasvitorjunta-aineiden ansiosta peltoja ei enää tarvitse [[kesanto|kesannoida]] [[rikkakasvi]]en hävittämiseksi. Aiemmin ruis kuului oleellisena osana sekä [[kolmivuoroviljely|kolmi-]] että monivuoroviljelyyn, joissa kierrätettiin viljelykasveja eri lohkoilla, ja sillä tavoin pidettiin rikkakasveja kurissa sekä parannettiin maan viljavuutta. Vanhat ruiskannat olivat hyvin pitkäkortisia, koska korkea kasvusto tukahdutti rikkakasvit, ja myös [[olki|oljilla]] oli käyttöä, sillä niitä tarvittiin [[rehu]]ksi, karjan kuivikkeiksi, kattoihin ja vuoteisiin. Pitkä kasvusto kuitenkin lakoontuu helposti, ja sitä on vaikea korjata [[leikkuupuimuri]]lla. Lisäksi osa kasvutehosta kuluu korren kasvattamiseen, joten uudet ruislajikkeet ovat lyhytkortisia, eikä niitä enää voi käyttää entiseen tapaan torjunta-aineettomassa viljelyssä.
|