Ero sivun ”DX-kuuntelu” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Fmatic (keskustelu | muokkaukset)
p Poistettu Sisä-Suomen Radioaktiiviset kohdalta ry. Yhdityksemme ei ole enää rekisteröity yhdistys
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
SilvonenBot (keskustelu | muokkaukset)
p Täsmennystä botin avulla: EBU korvattiin link(e)illä Euroopan yleisradiounioni
Rivi 123:
Edellä lueteltuja taajuuksia käytetään yleisradiolähetyksiin. Yleisradiolähetyksiä on kuultavissa myös ns. taajuusalueiden ulkopuolisilla (out-of-band) taajuuksilla, jotka eivät ole kansainvälisten sopimusten piirissä. Tällaisia taajuuksia ovat mm. 7 100–7 200 kHz (taajuusväli varattu nykyään radioamatöörikäyttöön), 7 450–7 700 kHz jne. Teknisesti pitkiksi aalloiksi (engl. LW; long waves) luokitellaan 30–300 kHz aallot, keskipitkiksi aalloiksi (engl. MW; medium waves) luokitellaan 300 kHz – 3 MHz ja lyhyiksi aalloiksi (engl. SW; short waves) 3–30 MHz aallot. Erittäin suuren taajuuden hyvin lyhyet aallot (engl. very high frequency; VHF) sijaitsevat taajuuksilla 30–300 MHz, mihin sijoittuvat myös tavalliset ULA:lla kuultavat yleisradiolähetykset samoin kuin osa televisiolähetyksistä. Näin ollen yleisradiolähetyksissä yleensä käytettävät pitkät aallot 153–271 kHz sijoittuvat teknisen pitkäaaltoalueen 30–300 kHz sisään, kun taas noin 120 metrin pituiset lyhytaallot, 2 300–2 495 kHz ovat teknisesti keskiaaltoalueen 300 kHz – 3 MHz loppuosassa.
 
Kylmän sodan ajan (1949–1988) kestäneen radiohäirinnän vuoksi ULA-lähetykset jakautuivat Euroopassa kahdelle aaltoalueelle. Neuvostoliitto ja sen liittolaiset jäivät 1920-luvulla perustettuun Euroopan yleisradioliittoon, [[OIRT|OIRT:hen]] käyttäen FM-lähetyksissään 66,84 MHz – 74,00 MHz:iä. Yhdysvaltain liittolaisten sekä joidenkin puolueettomien maiden Torquayssa Britannissa [[12. helmikuuta]] [[1950]] perustaman [[EBUEuroopan yleisradiounioni|EBU:n]] jäsenet käyttivät [[ULA]]-lähetyksiinsä 87,5–108 MHz. OIRT sulautui EBU:uun 1993.
 
Koska Länsi-Euroopassa nimitettiin aaltoaluetta 87,5–108 MHz frekvenssi- eli taajuusmodulointinsa vuoksi FM:ksi, kutsuttiin vastaavasti aaltoaluetta 66–74 MHz [[OIRT]] FM:ksi. Venäjällä OIRT FM:ää kutsutaan edelleen [[UKV|UKV:ksi]]. Vastaavasti Itä-Euroopassa, missä omaa ULA-aluetta kutsuttiin UKV:ksi (''ultrakratkie volny'' eli ultralyhyet aallot), kutsuttiin Länsi-Euroopan FM:ää vastaavasti UKV 2:ksi tai ylä(taajuuksien)-UKV:ksi. UKV on käytössä vielä monissa entisissä OIRT-maissa, vaikka siirtyminen FM-taajuuksille alkoi niiden vapauduttua yleisradiokäyttöön. Vastaavanlainen eriyttäminen UHF-alueella ei toteutunut television osalta taajuusjaolla, vaan siten ettei Itä-Euroopassa käytetty saksalaista [[PAL]]-televisiostandardia vaan ranskalaista [[SECAM]]ia, jottei värivastaanotto onnistuisi toiselta puolelta. Tämä ei kuitenkaan estänyt pelkän mustavalkoisen kuvan vastaanottamista. Suomessa OIRT FM:ää ei käytetä ULA-lähetyksiin, vaan [[Viestintävirasto]] on osoittanut aaltoalueelle siirtyvää maaradioliikennettä, mm. harrastus- ja työyhteyksiä sekä sotilaskäyttöön tarkoitettua radioliikennettä.