Ero sivun ”Satavuotinen sota” versioiden välillä

Englantilaiset kuitenkin unohtivat, että Kaarle IV:n veljen Ludvig X:n kuoltua kuninkuus siirtyi lyhyeksi ajaksi hänen jälkisyntyiselle pojalleen Juhana I:lle (1416). Tämän jälkeen perimys olisi siirtynyt englantilaisen logiikan mukaan Juhanan sisarelle Jeannelle, josta tuli isänsä ja veljensä jälkeen kyllä Navarran hallitsija, mutta jolle näin kuuluva Ranskan kruunun maan herrat luovuttivat sedälle Filip V:lle. Samaa periaatetta noudatettiin Filip V:n jälkeen, kun hallitsijaksi tuli Filipin tyttärien sijaan veli Kaarle IV. Tähän jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan Kaarle IV:n kuoltua kruunu siirrettiin lähimmälle miespuoliselle perijälle, kuolleen kuninkaan serkulle Valois'n Filipille.

Ranskan aatelisto ei ajatusta ulkomaalaisesta kuninkaasta hyväksynyt, ja sen mielestä laillinen kuningas oli [[Valois-dynastia|Valois-suvun]] [[Filip VI (Ranska)|Filip VI]]. Vuonna 1331 Edvard III, kohdattuaan sisäpoliittisia vaikeuksia, suostui antamaan kiistassa periksi, ja tunnusti Filipin kuninkuuden. jaVastineeksi saitästä vastineeksiEdvard sai kiistanalaisen ja vauraan [[Gascogne]]n herttuakunnakseen.

Vuonna 1333 Edvard III aloitti sodan [[Skotlanti|Skotlannin]] palauttamiseksi Englannin vallan alle. Skotlanti oli vanhan liittolaissopimukseenliittolaissopimuksen mukaan liitossa Ranskan kanssa, ja Filip näki tilaisuuden Gascognen palauttamiseen. Sota päättyi kuitenkin englantilaisten nopeaan voittoon, ja Skotlannin kuningas [[David II Bruce]] joutui pakenemaan Ranskaan. Vuonna 1336 Filip teki suunnitelmia Skotlannin kruunun palauttamiseksi Davidille ja Gascognen takaisinottamiseksi.

Avoimet vihollisuudet alkoivat Filipin laivaston hävitettyhävitettyä [[Englannin kanaali]]n rannikon varustuksia, ja vuonna 1337 Filip ilmoitti palauttavansa Gascognen itselleen väittäen Edvardin rikkoneen vasallinvalansa. Edvard julisti Ranskalle sodan 1337 [[Pyhäinpäivä]]nä.