Ero sivun ”Leksikologia” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
kh
Rivi 1:
{{lähteetön}}
{{Kielitiede}}
'''Leksikologia''' eli '''sanasto-oppi''' tutkii sanojen alkuperää ([[etymologia]]), esineiden ja asioiden nimitysperusteita ('''onomasiologia''') ja sanaston kuvauksen ja esittämisen periaatteita ('''leksikografia'''). Käytännössä '''leksikografi''' on sanakirjankirjoittaja.
 
Leksikologiassa voidaan tutkia myös, mitä elementtejä sanastossa on. Tällöin leksikaalisessa [[morfologia]]ssa tutkitaan sananmuotoja ja leksikaalisessa [[semantiikka|semantiikassa]] tutkitaan sananmuotojen merkityksiä.
Rivi 7:
Yleensä leksikologiassa tutkimuskohteena on yleis[[kieli]] tai jokin [[murre]], mutta kun kohteena jonkin ammattialan sanasto, kyseessä on oppisanasto. Yleiskielen sanastotyössä työ lähtee sanasta (materiaalista), jonka sisältö pitää selittää. Ammattikielen sanastotyössä lähtökohtana on ''käsite'', jolle pitää löytää sopiva sana (termi) ja määritelmä. Termillä on aina tarkkarajainen merkitys päinvastoin kuin yleiskielen sanalla, jolla voi olla hyvinkin rönsyilevä merkitys. Terminologisessa sanastotyössä käsiteanalyysi on välttämätön työvaihe.
 
Esimerkiksi ''käsi''-sana on etymologisen tutkimuksen mukaan suomalais-ugrilainen sana, minkä takia sen alkuperäinen [[motivaatio]] on täysin hämärän peitossa. Ymmärtämistä tarkoittava sana ''käsittää'' on saanut merkityksensä konkreettisesta käsin kiinni ottamisesta:, joskusesimerkiksi varas on voitu ''käsittää''. Onomasiologinen tutkimus tuo tietoon, että tämä konkreettinen tekeminen on muuttunut abstraktiseksi älyllä ja tietoisuudella kiinni ottamiseksi:, eli nykyään käsitetäänsanaa vitsi,''käsittää'' tehtävä,voidaan käyttää vitsin tai ryhmätehtävän voiymmärtämisestä käsittäätai vaikkapa jonkin ryhmän koon ilmaisemisesta (''Ryhmä käsitti 1 10488 ihmistäjäsentä'').
 
Leksikografiassa nämä tiedot esitetään jonkin periaatteen mukaisesti:. Esimerkiksi etymologisessa sanastossa luvuntai sanakirjassa hakusanana on ''käsi'', jonka alaluvussa esitetään johdokset (''käsittää, käsite, käsitys, kättely, kätevä'' jne.)ja Nsniin edelleen). Niin sanotussa tavallisessa sanastossa sekä ''käsi'' että ''käsittää'' ovat omina lukuinaanhakusanoinaan yleensä ilman mitään viittausta toisiinsa. Lisäksi periaatteena voi olla mm.esimerkiksi mainita jokaisen sanan sanaluokka (substantiivi, adjektiivi, verbi jne.).
 
Yksikielisessä terminologisessa sanastossa termi on selitettynä (laveasti) toisin sanoin. Kaksi- tai useampikielisessä sanastossa termille annetaan vain yksisanainen vastine. Usein kahden kielen termit eivät kuitenkaan täysin vastaa toisiaan, jolloin joudutaan yhden kielen termi selittämään toisella kielellä hyvinkin laajasti. Tällöin jälleen joudutaan pohtimaan sanakirjan leksikografista puolta:, kuten mikä on monikielisen termisanaston ns.niin sanottu normikieli, jonka suhteessa sanat pitää selittää muilla kielillä.
==Kirjallisuutta==
* {{Kirjaviite| Nimeke = Hyvä sanakirja – tieteellisiä, käytännöllisiä ja eettisiä näkökulmia leksikografiaan| Julkaisija = Suomen kieli ja suomalais-ugrilainen kielentutkimus, Turun yliopisto| Vuosi = 2014 | Tekijä = Tyysteri, Laura & Lehtosalo, Kaisa| Suomentaja = | Luku = | Sivu = | Sivut = | Selite = | Julkaisupaikka = | Tunniste = | Isbn = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}