Ero sivun ”Talbot-Lago T26C” versioiden välillä

Tuotanto oli vähäistä myös vuonna 1947 (155 kpl) ja vuonna 1948 (178). Vuonna 1950 Talbot Lago valmisti 433 ajoneuvoa, mutta sitten sen alamäki jyrkkeni: vuonna 1951 valmistui 80 kpl, ja vuonna 1952 ''Record''- ja ''Baby''-malleja valmistui uudesta ponttoonikorista huolimatta enää 34 kpl kaikkien mallien yhteenlaskettuna määränä. Vuoden 1953 tuotanto jäi 13 ''Record''-kappaleeseen (Baby-mallia enää 4), jolloin suuri ''T26 Record''-malli sai väistyä uuden, 14 verohevosvoiman luokkaan esitellyn, pienemmällä mutta kehittelyvajetta potevalla nelisylinterisellä moottorilla varustetun ''Type 14 LS'':n tieltä.

 

 

== Type 26 C / C-DA ==

Kuriositeettina mainittakoot, että vuonna 1955 Talbot-Lagon vanhan F1-kilpurin korin takaosa varustettiin korkealla tuuliohjaimella, jonka takana ranskalainen kilpapolkupyöräilijä José Meiffret saavutti [[Autodrome de Montlhéry|Linas-Monthléry]]n moottoriradalla uuden polkupyörien nopeusennätyksen 175,609 km/t. Meiffret kohentaisi lukemaa uudelleen vielä vuonna 1962, tällä kertaa kuitenkin [[Mercedes-Benz]] 300 SL:n kuomun takana, ennätyslukemaan 204,778 km/t. Kilpapyörä oli varustettu ennätystä varten erittäin pitkällä välityssuhteella, erikoisuutena lähes asfalttia viistävällä 130-piikkisellä eturattaalla.

 

 

== T26 Grand Sport ==

Myös T26GS-autoilla kilpailtiin: vuonna 1950 Louis Rosier ja hänen poikansa Jean-Louis voittivat [[Le Mansin 24 tunnin ajot]] (toisissa lähteissä mainitaan, että kyseessä oli eräs useista korilla jälkeenpäin urheiluautokilpailuihin varustetuista T26C-kilpureista, ei alunperin Grand Sport), ja 1952 [[Pierre Levegh]] ajoi kuuluisasti Le Mans-ajojen johdossa, kun hän tuntia ennen maaliin tuloa ilman kuljettajanvaihtoa ajettuaan kytki yliväsyneenä vahingossa liian pienen vaihteen, ja ylikierroksille karannut moottori rikkoutui. [[Louis Rosier]], joka oli tuonut Talbot-Lagolle sen kaksi viimeistä GP-voittoa vuosina 1950-1951, osallistui T26GS-Spyderillä vielä vuoden 1953 IV. [[Carrera Panamericana]]-kilpailuun, ja saavutti luokassaan (urheiluautot yli 1&nbsp;600 cm³) ja samalla yleiskilpailussakin huomion arvoisen viidennen sijan<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.racingsportscars.com/results/Carrera_Panamericana-1953-11-23.html | Nimeke = Results 1953 | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = IV Carrera Panamericana tulokset | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = racingsportscars.com | Viitattu = 10.4.2019 | Kieli = {{en}}}}</ref> kolmoisvoittaja-[[Lancia]]n jälkeen, kahden uudemman, väkivahvan [[Ferrari]] 375 MM:n välissä.

 

 

Valitettavasti Anthony Lagon oletus, että tähtitieteellisen kalliille ja etenkin Ranskassa 4,5-litraisen moottorinsa takia ankarasti verotetuille urheiluautoille olisi laajempaa kysyntää, osoittautui erehdykseksi: ostajakunta koostui varakkaista henkilöistä, jotka käyttivät elegantteja Grand Sport:ejaan niin arkiajoihin kuin satunnaisiin mäki- tai ratakilpailuihin sekä ralleihin, mutta markkina oli odotettua pienempi. Dilemmaksi muodostui kilpa-auton tekniikka lyhyellä alustalla: erinäiset kevyet T26 GS:t osoittautuivat toki hyvinkin menestyksekkäiksi kilpailuissa, mutta samalla lyhyt akseliväli vaikeutti esteettisesti kauniiden korien valmistamista arkipainoitteiseen käyttöön. Lago vastasi tähän ongelmaan pidennetyllä akselivälillä, mutta liian myöhään, sillä tällä välin saataville oli tullut kilpailevia vaihtoehtoja modernilla, sodan jälkeisellä tekniikalla. Hetken aikaa nopeimman sarjatuotantoauton titteliä kantanut Grand Sport-malli on nähtävissä erääksi viimeisistä kalliista, ostajansa maun mukaiseksi räätälöidyistä, käsin valmistetuista urheilullisista loistoautoista - tuulahdus aikakaudelta, joka oli sodanjälkeisessä Euroopassa jo peruuttamattomasti ohi<ref>{{ Verkkoviite | url = https://www.zwischengas.com/de/FT/fahrzeugberichte/Talbot-Lago-Grand-Sport-Grand-Prix-Technik-fuer-die-Strasse.html | Nimeke = Talbot-Lago Grand Sport - Grand Prix-Technik für die Straße | Julkaisu = | Ajankohta = 22.4.2011 | Julkaisija = zwischengas.com | Viitattu = 30.8.2015 | Kieli = {{de}} }}</ref>.

Vuonna 2014 löydetty, liikemies Roger Baillonin perustettavaa automuseota varten keräämä, yli 60 osittain erittäin harvinaista ajoneuvoa sisältävä kokoelma sisälsi peräti kaksi harvinaista, Saoutchik-korilla varustettua T26 Grand Sportia<ref>{{ Verkkoviite | url = http://www.autobild.de/klassik/artikel/scheunenfund-der-superlative-sammlung-baillon-5492548.html | Nimeke = Sensations-Scheunenfund in Frankreich | Julkaisu = Auto Bild (de) | Ajankohta = 09.12.2014 | Julkaisija = | Viitattu = 25.9.2018 | Selite = Kuvallinen kertomus Baillon-kokoelman latolöydöstä | Kieli = {{de}} }}</ref>. Figoni & Falaschin pisarakorilla varustettu T26 GS taas voitti vuoden 2018 [[Pebble_Beach_Golf_Links|Pebble Beach]]-golfklubilla pidetyn perinteikkään klassikkoautojen ''Concours d`Elegance''-kilpailun ensimmäisen palkinnon Postwar Touring-luokassa<ref>{{ Verkkoviite | url = https://www.automobilemag.com/news/best-cars-of-the-2018-pebble-beach-concours-delegance/ | Nimeke = Best Cars of the 2018 Pebble Beach... | Julkaisu = Automobile Magazine (USA) | Ajankohta = 31.8.2018 | Julkaisija = | Viitattu = 12.10.2018 | Selite = Pebble Beachin parhaat klassikot | Kieli = {{en}} }}</ref>. Se oli eräs koriräätälin viimeisistä, sillä vuonna 1935 toiminnan rahoittajaksi tullut liikemies Oividio Falaschi vetäytyi ikäsyistä yrityksen toiminnasta vuonna 1950. Muotoilusta vastannut Giuseppe Figoni lopetti työnsä vuonna 1955.

{{Viitteet}}

{{Käännös}}