Ero sivun ”Riimukirjoitus” versioiden välillä

''Riimu''-sanaa pidetään suomalaisperäisenä siitäkin huolimatta, ettei [[Suomen kieli|suomea]] yleisimmän käsityksen mukaan ole koskaan kirjoitettu riimuilla<ref name=skesp>{{lähdeKirjaviite |teksti Tekijä =on vanhaItkonen, suomalainenErkki sana| siitäkinNimeke = Suomen kielen etymologinen sanakirja. 3. [pamata–roska] huolimatta|virosta löytyyVuosi myös= viiltoa1976| merkitseväSivu= "kriim,785| kriimu"Julkaisupaikka joka= onHelsinki| lainaSelite muinaisruotsin= sanastaSana "grīma";voi suomenmyös "riimu"olla luultavastiruotsalaislainaa, jolloin se olisi samaa alkuperää}},perua etteikuin hevosen [[Suomen kieli|suomeariimu]]| yleisimmänJulkaisija käsityksen= mukaanSuomalais-ugrilainen oleseura| koskaanTunniste kirjoitettu= riimuillaISBN 951-9019-16-2}}</ref>. Ruotsalainen harrastajatutkija Ove Berg väittää kuitenkin vuonna 2003 julkaistussa kirjassaan ''Runsvenska: svenska finska''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Berg, Ove | Nimeke=Runsvenska, svenska, finska | Julkaisupaikka=Gällivare | Julkaisija=Skrivkammaren i Gällivare | Vuosi=2003 | Isbn=91-631-2986-8 | Kieli={{sv}} }}</ref> tulkinneensa Ruotsin eteläosista löytyneiden riimukivien tekstejä suomen kielen avulla<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.sr.se/cgi-bin/sisuradio/nyheter/artikel.asp?artikel=375080 | Nimeke=Tutkijat lukevat suomea Ruotsin riimukivistä | Ajankohta=26.2.2004 | Julkaisija=Sisuradio | Viitattu=7.4.2010}}</ref>

Suomen kielessä riimu on tarkoittanut joissakin [[Murre|murteissa]] juovaa, viiltoa, naarmua tai raaputusta.<ref>''Nykysuomen sanakirjassa'' merkitty ”harv.”, ei ”murt.”</ref><ref name=skesp /> ''Riimustaminen'' oli viillon tekemistä tai naarmuttamista. ''Riimustus'' oli [[koriste]]kuvio esimerkiksi puussa tai luussa. [[Riimusauva]] eli ''pirkka'' oli puusauva, johon oli merkitty viilletyin kuvioin [[kalenteri]]. [[Kirjoitus]] tarkoitti myös alun perin koristekuviointia.