Ero sivun ”Ranskan vuoden 1791 perustuslaki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Tausta: - tarkennetaan, kun joissain yhteyksissä mainitaan tuo 14.9. |
p w |
||
Rivi 6:
==Sisältö==
Vuoden 1791 perustuslain lähtökohtana oli [[vallanjako-oppi|vallan kolmijako-oppi]] ja [[Bourbon (suku)|Bourbonien]] suvun pysyminen valtaistuimella. Parlamentilla eli [[Ranskan lakiasäätävä kansalliskokous|lakiasäätävällä kansalliskokouksella]] oli yksinoikeus lainsäädäntövaltaan. Kuninkaalla oli ainoastaan kahden vaalikauden pituinen lykkäävä veto-oikeus, eikä sekään koskenut budjettiasioita. Kuningas sai edelleen valita ministerit, mutta nämä olivat vastuullisia myös kansalliskokoukselle. Kuningas johti ulkopolitiikkaa, mutta ei saanut solmia kansainvälisiä sopimuksia eikä aloittaa tai lopettaa sotaa ilman kansalliskokouksen hyväksyntää. Hän oli asevoimien ylipäällikkö, mutta kansalliskokous päätti niiden vahvuudesta. Kuninkaan käyttöön annettiin vuodessa 25 miljoonaa [[Livre (rahayksikkö)|livreä]].<ref name="OSMH" /><ref name="longman" /> Kuninkaan titteli muutettiin Ranskan kuninkaasta ”ranskalaisten kuninkaaksi”.<ref name="alpha" /> [[Pääministeri]]ä ei ollut.<ref name="longman" />
Lakiasäätävään kansalliskokoukseen valittiin 745 edustajaa. Miespuolinen väestö jaoteltiin ”aktiivisiin” ja ”passiivisiin”, joista vain ensinmainitut olivat äänioikeutettuja. Aktiivisiksi luokiteltiin ne vähintään 25-vuotiaat miehet, jotka maksoivat vuodessa veroja vähintään kolmen työpäivän arvon verran. Tämä jätti noin seitsemästä miljoonasta aikuisesta miehestä lähes kolme miljoonaa äänioikeuden ulkopuolelle. Kansalliskokouksen vaalit olivat lisäksi epäsuorat ja kaksivaiheiset, ja edustajaehdokkaille oli asetettu vielä huomattavasti korkeampi tuloraja.<ref name="OSMH" />
| |||