Ero sivun ”Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1934” versioiden välillä

Italian ja [[Benito Mussolini]]nMussolinin halukkuus järjestää MM-turnaus ei johtunut pelkästään urheilullisista syistä, ennen kaikkea kyse oli politiikasta. Mussolini itse ei jalkapallosta perustanut, mutta hän ymmärsi MM-turnauksen arvon poliittisen [[propaganda]]n välineenä.<ref name="ekberg36"/><ref name="when"/><ref name="ghost"/> Hän oli kiinnostunut järjestämään jo vuoden 1930 MM-turnauksen. Italia jätti osallistumatta koko turnaukseen, kun kisat myönnettiin [[Uruguay]]lle.<ref name="outside"/> Italian valinta vuoden 1934 kisaisännäksi oli täynnä poliittista juonittelua, huhuja pelottelusta ja laittomista maksuista. Italian jalkapalloliitto lobbasi Kansainvälistä jalkapalloliittoa (FIFA) Italian [[fasismi|fasistisen]] hallituksen nimissä. Kansallinen liitto pyrki vakuuttamaan FIFAn lupaamalla Italian valtion sitoutuvan maksamaan kilpailuista mahdollisesti koituvat taloudelliset tappiot. Lobbaus teki lopulta vaikutuksen valiokuntaan, joka myönsi kisaisännyyden Italialle.<ref name="when"/> Ainoa varteenotettava kilpailija oli [[Ruotsi]], joka kuitenkin vetäytyi kisaisännyyden tavoittelusta ennen äänestystä. FIFA päätti kisojen järjestäjästä toukokuussa 1932.<ref name="hostselection"/><ref name="when"/>

Puolivälierien tiukin koitos nähtiin Italian ja Espanjan välillä. Italia oli ennakkosuosikki, mutta Espanja oli viime vuosien aikana kirinyt kiinni Euroopan huippumaiden tasoa.<ref name="ekberg43"/> Isäntämaa Italia oli kotikisoissaan ehdottoman pakkovoiton edessä, olihan kyseessä myös poliittinen [[propaganda]], jolla tuotiin ilmi [[fasismi|fasistisen]] järjestelmän ylivertaisuutta.<ref name="ekberg43"/><ref name="ekberg36"/> Espanja meni puolen tunnin pelin jälkeen johtoon. Espanjan yksi tukipilareista oli maalivahti [[Ricardo Zamora]], joka torjui ottelussa useat italialaisten yritykset. Italian ainoa maali tuli, kun Zamoraa estettiin pääsemästä palloon erotuomarin näkemättä ja [[Giovanni Ferrari]] onnistui tasoittamaan ottelun. Espanja onnistui vielä maalinteossa, mutta erotuomari hylkäsi maalin kyseenalaisesti paitsiona, vaikka [[Ramón de la Fuente|la Fuente]] oli itse harhauttellut itsensä maalintekotilanteeseen. Ottelun päättyessä tasan ratkaisua yritettiin hakea jatkoajalta. Jatkoajalla italialaiset jyräsivät Zamoran yli, mutta tämä pelasi kuitenkin ottelun loppuun asti pitäen päätöslukemat 1–1:ssä. Seuraavan päivän uusintaottelussa hän ei kuitenkaan enää pystynyt pelaamaan.<ref name="ekberg43"/> Zamoran lisäksi moni muukin espanjalaispelaaja oli loukkaantuneena sivussa. Espanja joutui vaihtamaan avauksesta seitsemän pelaajaa. Uusintaotteluun tuomaria vaihdettiin, mutta kyseenalaisia ratkaisuja ja rumia otteita nähtiin silti.<ref name="when"/><ref name="ekberg43"/> Espanjalaispelaaja telottiin heti alussa pelikyvyttömksi ja 11. minuutilla [[Giuseppe Meazza]] puski pallon kiistanalaisesti Espanjan maaliin. Espanjalta sen sijaan hylättiin kaksi selvältä näyttänyttä maalia ja Italia eteni välieriin.<ref name="ekberg43"/> Otteluita tuominneet sveitsiläinen ja belgialainen erotuomari hyllytettiin tuomaritoiminnasta kotimaissaan.<ref name="ekberg43"/> Taustalla vaikuttaneen [[Benito Mussolini|Mussolinin]] väitettiin lahjoneen tuomarit.<ref name="outside"/>

Italian ja Tšekkoslovakian välisen loppuottelun pelipaikka oli [[Stadio Nazionale del PNF]] [[Rooma]]ssa. Ottelua oli seuraamassa myös [[Benito Mussolini]], joka sai kunnian ojentaa ottelun voittajajoukkueelle [[Jules Rimet -pokaali]]n. Italia oli päässyt loppuotteluun hyvin kyseenalaisin keinoin, vaikkakin se oli osoittanut olevansa iskukykyinen joukkue. Italian pelaajat kohottivat ennen ottelua kätensä fasistitervehdykseen. Myös ottelun ruotsalaisen erotuomarin [[Ivan Eklind]]in väitettiin käyneen tapaamassa Mussolinia ennen ottelua, mutta tästä ei ole todisteita.<ref name="ekberg49"/>