Ero sivun ”Riimukirjoitus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Vanha merkitys suomen kielessä: Lisätty viimeisimpiä venäläisiä tuloksia Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
|||
Rivi 41:
== Vanha merkitys suomen kielessä ==
''Riimu'' {{lähde|teksti=on vanha suomalainen sana siitäkin huolimatta|virosta löytyy myös viiltoa merkitsevä "kriim, kriimu" joka on laina muinaisruotsin sanasta "grīma"; suomen "riimu" luultavasti samaa alkuperää}}, ettei [[Suomen kieli|suomea]] yleisimmän käsityksen mukaan ole koskaan kirjoitettu riimuilla. Ruotsalainen harrastajatutkija Ove Berg väittää kuitenkin vuonna 2003 julkaistussa kirjassaan ''Runsvenska: svenska finska''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Berg, Ove | Nimeke=Runsvenska, svenska, finska | Julkaisupaikka=Gällivare | Julkaisija=Skrivkammaren i Gällivare | Vuosi=2003 | Isbn=91-631-2986-8 | Kieli={{sv}} }}</ref> tulkinneensa Ruotsin eteläosista löytyneiden riimukivien tekstejä suomen kielen avulla<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.sr.se/cgi-bin/sisuradio/nyheter/artikel.asp?artikel=375080 | Nimeke=Tutkijat lukevat suomea Ruotsin riimukivistä | Ajankohta=26.2.2004 | Julkaisija=Sisuradio | Viitattu=7.4.2010}}</ref> Lisäksi ns Karjala tuohikirjeitä on löytynyt kymmeniä. Vanhimmat 600-luvulta. Näistä osa on laadittu riimuilla (osa kyrillisillä) ja sisältävät karjalankielellä laadittuja asiakirjoja. Myös bysantinuskon matkasaarnaajat Novgorodin alueelka pitivät raamatunlauseita tuohikirjeissä. Näistä monet löydetyt vepsän ja vatja kielilä.
Suomen kielessä riimu on tarkoittanut joissakin [[Murre|murteissa]] juovaa, viiltoa, naarmua tai raaputusta.<ref>''Nykysuomen sanakirjassa'' merkitty ”harv.”, ei ”murt.”</ref> ''Riimustaminen'' oli viillon tekemistä tai naarmuttamista. ''Riimustus'' oli [[koriste]]kuvio esimerkiksi puussa tai luussa. [[Riimusauva]] eli ''pirkka'' oli puusauva, johon oli merkitty viilletyin kuvioin [[kalenteri]]. [[Kirjoitus]] tarkoitti myös alun perin koristekuviointia.
| |||