Ero sivun ”Salvador Dalí” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 2001:14BB:41:279A:381B:531:BA17:332) ja palautettiin versio 17867106, jonka on tehnyt MiPe
p Botti korjasi linkin.
Rivi 31:
Vuonna 1929 Dalí tutustui moniin surrealismin merkkihenkilöihin, joiden joukossa oli runoilija [[Paul Éluard]] vaimonsa [[Gala Dalí|Galan]] kanssa.<ref>Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 255.</ref> Erottuaan miehestään vuonna 1932 Galasta tuli Dalín [[muusa]] ja manageri; naimisiin he menivät vasta 1958. Dalín menestyksen tärkeänä osana on pidetty Galan liikevainua ja hänen ideoimiaan mainostemppuja.<ref>Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 255.</ref>
 
Löydettyään surrealismin Dalí teki vuosina 1929–1937 maalaukset, joista hän tuli maailmankuuluksi. Hän esitti tauluissaan unimaailmaan, jossa hän kuvasi jokapäiväisiä esineitä epänormaalisti sijoitettuina, epämuodostuneina tai muuten muotoa muuttaneina. Dalín tunnetuimpiin teoksiin tuolta ajalta kuuluu ''[[Muiston pysyvyys]]'' (1931), johon hän maalasi sulavia kelloja aavemaisen rauhallisessa ympäristössä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://globalwww.britannica.com/biography/Salvador-Dali| Nimeke = Salvador Dalí| Julkaisu = Encyclopædia Britannica| Julkaisija = Encyclopædia Britannica, Inc| Viitattu = 25.7.2016 | Kieli = {{en}}}}</ref>
 
Dalí etääntyi 1930-luvun alussa surrealistien vasemmistolaisista aatteista yhä selvemmin ja muuttui vuosi vuodelta oikeistolaisemmaksi. Dalín tempaukset herättivät pahaa verta joissakin surrealismin johtohahmoissa, sillä heidän mielestään Dalín käyttäytyminen saattoi vahingoittaa liikettä ja sen radikaalivasemmistolaisuuteen perustuneita tavoitteita.<ref name="mm-256" /> Dalí maalasi vuonna 1933 kiistellyn [[Vladimir Lenin|Leninin]] muotokuvan ''Wilhelm Tellin arvoitus'' sekä toiseen teokseensa [[hakaristi]]n. Surrealistien johtaja [[André Breton]] järkyttyi ja järjesti vuonna 1934 surrealistien piirissä ”oikeudenkäynnin” Dalín erottamiseksi ryhmästä. Dalí puolustautui selittämällä, että hän oli maalannut Leninin ja Hitlerin näkemiensä unien pohjalta ja että hänen kiinnostuksensa Hitleriin oli epäpoliittista ja puhtaasti taiteellista.<ref>Weyers 2001, s. 34–35.</ref>