Ero sivun ”Ydinainevalvonta” versioiden välillä

Ydinainevalvonnan tarpeellisuus juontuu fissiilien aineiden fysikaalisista ominaisuuksista. Luonnossa esiintyy merkityksellisiä määriä yhtä fissiiliä ainetta, uraanin isotooppia U-235. [[Ketjureaktio]]ssa fissiilit aineet luovuttavat suhteessa painoonsa suunnattomia määriä energiaa niin, että kolme kiloa U-235:atä riittää joko tuottamaan sähköt keskisuurelle kaupungille päiväksi tai aiheuttamaan räjähdyksen, joka vastaa 50&nbsp;000 tonnia [[TNT]]:tä. Fissiilien aineiden teknisestä käyttötavasta ja niiden koostumuksesta, etenkin väkevöintiasteesta, riippuu mitkä käyttötarkoitukset ovat mahdollisia. Kansainvälisissä sopimuksissa fissiilien aineiden rauhanomaiset käyttötarkoitukset ja asekäytöstä luopuminen nähdään hyväksyttävinä tavoitteina<ref name="laki">Suomen lakikokoelma: ''[http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1970/19700011/19700011_2 Sopimus ydinaseiden leviämisen estämisestä]'', 1970.</ref>. Jotta nämä kahtalaiset tavoitteet voivat valvotusti toteutua, täytyy olla teknisesti mahdollista erottaa nämä kaksi käyttötarkoitusta valvontatarkoituksessa. Seuraavassa käsitellään ydinainevalvonnan fysikaalista taustaa.<ref name="Pedia">Feiveson, H.: ''Nuclear Proliferation and Diversion'', [http://www.sciencedirect.com/science/referenceworks/012176480X Encyclopedia of Energy], Boston University, Boston, USA, 2004, ISBN 0-12-176480-X.</ref>