Ero sivun ”Sukupuolisuhteet entisajan Suomessa” versioiden välillä

Myös miehen koskemattomuutta arvostettiin. Tässä karjalaisessa runossa pojan vanhemmat kehuvat, ilmeisesti morsian-ehdokkaanmorsianehdokkaan vanhemmille, että poika on koskematon:

Ainoa yleisesti hyväksytty seksuaalinen suhde oli avioliitto. Vanhemmilla, suvulla ja jopa paikallisyhteisöllä oli usein omat mielipiteensä siitä, kenen kanssa pojan tai tytön tulisi mennä naimisiin, mutta viime kädessä nuori yleensä päätti itse ketä kosi tai kenen kosinnan hyväksyy. Vanhempien oli helpompaa ja sallitumpaa estää lapsensa toivoman avioliiton toteutuminen kuin pakottaa lapsensa tahtonsa vastaiseen avioliittoon. Vaikka nuorella oli usein päätäntävalta, niin käytännössä oman ja suvun maineen takia täytyi kuitenkin valita monella tavalla ”oman tasoinen” puoliso. Häpeä yhteisön silmissä olisi melkein pahinta mitä voi käydä, joten siihen ei hevin ollut varaa. Häpeällistä oli varsinkin naida alemmasta yhteiskuntaluokasta tai huonomaineinen henkilö. Katsottiin puoliso-ehdokkaanpuolisoehdokkaan eduksi, jos hän suoriutui hyvin omalle sukupuolelleen sopivista töistä – laiskuutta tai taitamattomuutta katsottiin pahalla. Myös [[leski|lesken]] naimista pidettiin joskus häpeällisenä tai alistuvana, varsinkin pojalle, joka nai leski-akanleskiakan. Vaikka virallisen käsityksen mukaan leski ei ollut enää sidottu kuolleeseen puolisoonsa, voitiin kuitenkin näin kokea kansan parissa. Lesken nainut sekaantui tavallaan toisen miehen tai naisen kumppaniin, varsinkin, kun vainajan ei uskottu olevan tyystin poissa, vaan hän saattoi hyvinkin vielä tarkkailla tilannetta.

Ulkonäölläkin oli merkitystä varsinkin nuoremmille, ja voitiin ajatella, että itseään selvästi huonomman näköisen naiminen olisi pahaksi maineelle. Koska maine syntyi yhteisön silmissä, myös kumppanin ulkonäön kannatti olla sellainen, että yhteisö pitäisi sitä sopivana. Melko yleisissä lemmennostatus-loitsuissalemmennostatusloitsuissa ja eräissä kansanlauluissa valitetaan ja ihmetellään, miksi paljon huonommatkin naiset naitiin ”[[naimavuosi|naimavuonna]]”, mutta ei tätä kelvollista naista. Samalla luetellaan erilaisia huonoina pidettäviä ominaisuuksia. Näitä ovat esimerkiksi ”halpuus” ja köyhyys, ja ulkonäön osalta esimerkiksi ''nasanenä'' eli [[nenä|nöpönenä]], ''jormunaama'' (”viirunaama”), viirut silmät ja ''mustuus''. Mustuudella voitiin tarkoittaa joko tummaa hipiää tai hiuksia tai yleistä surkeutta tai synkkyyttä. Esimerkki laulusta, jossa on tämä aihe:

Yleisen käsityksen mukaan entisaikaan ihailtiin uhkeutta ja jopa jonkin asteista [[lihavuus|lihavuutta]]. On esitetty erilaisia näkemyksiä siitä, miten rasvakudokseen eri aikoina ja eri kulttuureissa on suhtauduttu. Suomalaisessa kansanperinteessä sopivasta vartalosta on erilaisia käsityksiä. Tyttöjen omissa kehuskelu-lauluissakehuskelulauluissa ihailtavina ominaisuuksina pidettiin pikemminkin notkeutta, pituutta ja siroutta, ja omaa vartaloa verrattiin siroihin puihin, [[koivu]]un ja [[pihlaja]]an. <small>(esimerkiksi [[Suomen Kansan Vanhat Runot|SKVR]]:VII2, 2463)</small> Vaimoa hakevien miesten kerrotaan haluavan pisimmän ja vaaleimman, kuten tässä runossa:

Kosinta oli monimutkainen tilaisuus. Sulhasen edustajat saattoivat esitellä ja kehua sulhasta. Kosittu tyttö vastasi joko suoraan sanomalla tai jonkin rituaalisen teon avulla. Tytön mielipide ratkaisi yleensä asian, mutta sukulaiset ja muut paikallaolijatpaikalla olijat saattoivat vaikuttaa tytön mielipiteisiin. Usein tilaisuudesta tuli julkinen juhla, johon kokoontui ulkopuolisia. Ulkopuoliset saattoivat kertoa julki, mitä tietävät sulhasesta tai morsiamesta tai näiden suvuista. Näin voitiin saada tietää myös sellaisia asioita, mitä ei muuten olisi tullut tietoon. Tilaisuuden julkisuus osaltaan varmisti, ettei kumppaniehdokkaan maineessa ollut vikaa.

Kuulutusjuhla eli [[kuulutukset]] oli tilaisuus, jossa kihlautunut hääpärihääpari meni papiston kuulusteluun edustajat mukanaan, ja liitto virallistettiin julkisesti. Vuoden 1686 asetuksen mukaan pappien piti tutkia kuulutustilaisuudessa, miten hyvin pari hallitsee kristilliset opit. Tilaisuudessa tutkittiin myös parin lukutaito. Rippikouluopetuksen vakiinnuttua 1700-luvulla rippikoulun selvittämisestä tuli naimisiin pääsyn ehto. Rippikoulussa opeteltiin luku- ja kirjoitustaitoa ja kristinoppia, joten kuulutustilaisuudessa ei enää tarvinnut kuulustella.

Keski- ja Etelä-Suomessa häät olivat usein kylähäät, koko kyläyhteisön pitojuhla. Myös kylähäissä sulhasen suku haki morsiamen sulhasen taloon. Hääateria syötiin jo morsiamen luona. Sekä morsiamen että sulhasen luona voitiin tanssia [[häätanssit]].