Ero sivun ”Pyynikki (yritys)” versioiden välillä

Tampereen ensimmäisen olutpanimon perusti apteekkari A. W. Tennberg vuonna 1856 [[Mustalahti (Tampere)|Mustaanlahteen]] [[Näsijärvi|Näsijärven]] rannalle.<ref>Kaukovalta, s.5</ref> Tampereelle syntyi tämän jälkeen useita vanhanaikaisia ja kooltaan pieniä olutpanimoita, jotka vuosisadan vaihteeseen mennessä fuusioituivat kahdeksi suuremmaksi yhtiöksi, Näsijärven Osake-Oluttehtaaksi ja Osakeyhtiö Pyynikiksi. Pyynikki rakensi panimon [[Kaakinmaa]]n alueelle Tampereen keskustaan. Paikan valintaan vaikutti ennen kaikkea panimon tontilla ollut puhdasvetinen kaivo.<ref name="tampere-seura">{{Verkkoviite | Osoite =https://web.archive.org/web/20100104072835/http://www.tampere-seura.fi/tampere/Pyyni.html | Nimeke =Pyynikki pani sotapäällikkökaljaa | Tekijä =Niemelä, Jari P. A. | Julkaisu =tampere-seura.fi | Julkaisija =Tampere-Seura ry | Viitattu = 15.12.2015}} (archive.org)</ref>

1900-luvun alulla Tampereella toimi kuusi panimoa, jotka omisti neljä yhtiötä: Näsijärven Osake-Oluttehdas, Iso Oluttehdas, Osakeyhtiö Pyynikki ja Tampereen Panimo-Osakeyhtiö.<ref>Kaukovalta, Kunnallisens.7-9</ref>
Vuoden [[kieltolaki|kieltolain]]1901 uuden olutlain astuttua voimaan Tampereella vuonna 1903,<ref>Voionmaa,Tampereen historia 3, s.662</ref> erilliset oluttehtaat yhdistyivät Näsijärven Osake-Oluttehtaaksi.<ref>Kaukovalta, s.9</ref> Tehdas tuotti tuolloin noin 312&nbsp;000 litraa olutta vuosittain. Valtakunnallisen kieltolain astuttua voimaan vuonna 1919 tehdas keskittyi mietojen oluiden (alle 2,25&nbsp;% alkoholia), [[vaarinkalja]]n, [[limonadi]]en, [[kivennäisvesi]]en ja [[sima]]n valmistukseen. Yhtiö muutti nimensä takaisin Pyynikiksi vuonna 1921.<ref>Kaukovalta, s.11</ref> Vuotta myöhemmin yhtiön osake-enemmistö siirtyi tehtailija [[Sulo Salmelin]]in haltuun, jonka aikana panimon toimintaa alettiin kehittää ja uudistaa voimakkaasti.<ref>Kaukovalta, s.13</ref>Salmelinin kuoltua 1930 yhtiön johtoon nousi hänen vaimonsa teollisuusneuvos [[Rosa Salmelin]].<ref>Kaukovalta, s.16</ref> Kun kieltolaki kumottiin 1932 huhtikuussa, laskettiin liikkeelle uusia olutlaatuja, joiden alkoholipitoisuus oli suurempi kuin ennen.<ref>Kaukovalta, s.17</ref> Tehdasta laajennettiin vuosina 1934-35 rakentamalla uusia lisärakennuksia. Koneet ja laitteet uusittiin vuosina 1933-35.<ref>Kaukovalta, s.17-18</ref> Vuonna 1953 Pyynikki aloitti suomalaisen oluen viennin laivaamalla 300&nbsp;000 pulloa ''Tähti''-olutta [[Senegal]]iin.<ref name="tampere-seura"/> Rosa Salmelinin jälkeen Pyynikkiä johti vielä Salmelinien poika Juhani, kunnes yhtiö myytiin [[Sinebrychoff (yritys)|Sinebrychoffille]] vuonna 1985.<ref>Rasila, Tampereen historia 4, s. 240</ref> Pyynikin panimon toiminta päättyi 1992 Sinebrychoffin keskittäessä oluen valmistuksen [[Kerava]]n panimolleen.<ref name="historia">{{Verkkoviite | Osoite =http://pyynikinpanimo.fi/index.php/historia | Nimeke =Lyhyt historia vuosittain | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Vanha Pyynikin Panimo | Viitattu =15.12.2015}}</ref>

Pyynikki valmisti vuodesta 1972 alkaen ''Amiraali''-nimistä sataprosenttista täysmallasolutta. Oluen [[hiiva]] tuotiin [[Weihenstephanin panimoyliopisto]]sta [[München]]in [[Freisingen]]ista. ''Amiraali''-olutpullojen etiketeissä esiintyi tunnettuja amiraaleja kuten [[Horatio Nelson]]<ref name="tampere-seura"/> ja japanilainen [[Togo Heihachiro]]. Togo-etiketillinen pullo saavutti suosiota Japanissa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/sunnuntai/a1353131399793 | Nimeke = Ulkopoliittinen olutselkkaus | Tekijä =Pekkarinen, Jussi | Ajankohta =18.11.2012 | Julkaisija = hs.fi | Viitattu =15.12.2015}}</ref>
<ref>Rasila, Tampereen historia 4, s. 240</ref> Amiraali-oluen valmistus päättyi 1992, mutta jatkui taas 2003 ensin tamperelaisen [[Koskipanimo]]n tuottamana tynnyrioluena ja vuodesta 2004 pulloissa Sinebrychoffin valmistamana.<ref name="tampere-seura"/>