Pyynikki (yritys)
Pyynikki Oy oli vuosina 1897–1985 Tampereen Kaakinmaalla toiminut olutpanimo, joka valmisti myös virvoitusjuomia.
Historia muokkaa
.jpg)
Tampereen ensimmäisen olutpanimon perusti apteekkari A. W. Tennberg vuonna 1856 Mustaanlahteen Näsijärven rannalle.[3] Tampereelle syntyi tämän jälkeen useita vanhanaikaisia ja kooltaan pieniä olutpanimoita, jotka vuosisadan vaihteeseen mennessä fuusioituivat kahdeksi suuremmaksi yhtiöksi, Näsijärven Osake-Oluttehtaaksi ja Osakeyhtiö Pyynikiksi. Pyynikki rakensi panimon Kaakinmaan alueelle Tampereen keskustaan. Paikan valintaan vaikutti ennen kaikkea panimon tontilla ollut puhdasvetinen kaivo.[4]
1900-luvun alulla Tampereella toimi kuusi panimoa, jotka omisti neljä yhtiötä: Näsijärven Osake-Oluttehdas, Iso Oluttehdas, Osakeyhtiö Pyynikki ja Tampereen Panimo-Osakeyhtiö.[5] Vuoden 1901 uuden olutlain astuttua voimaan vuonna 1903,[6] erilliset oluttehtaat yhdistyivät Näsijärven Osake-Oluttehtaaksi.[7] Tehdas tuotti tuolloin noin 312 000 litraa olutta vuosittain. Valtakunnallisen kieltolain astuttua voimaan vuonna 1919 tehdas keskittyi mietojen oluiden (alle 2,25 % alkoholia), vaarinkaljan, limonadien, kivennäisvesien ja siman valmistukseen. Yhtiö muutti nimensä takaisin Pyynikiksi vuonna 1921.[8] Vuotta myöhemmin yhtiön osake-enemmistö siirtyi tehtailija Sulo Salmelinin haltuun, jonka aikana panimon toimintaa alettiin kehittää ja uudistaa voimakkaasti.[9]Salmelinin kuoltua 1930 yhtiön johtoon nousi hänen vaimonsa teollisuusneuvos Rosa Salmelin.[10] Kun kieltolaki kumottiin 1932 huhtikuussa, laskettiin liikkeelle uusia olutlaatuja, joiden alkoholipitoisuus oli suurempi kuin ennen.[11] Tehdasta laajennettiin vuosina 1934-35 rakentamalla uusia lisärakennuksia. Koneet ja laitteet uusittiin vuosina 1933-35.[12] Vuonna 1953 Pyynikki aloitti suomalaisen oluen viennin laivaamalla 300 000 pulloa Tähti-olutta Senegaliin.[4] Rosa Salmelinin jälkeen Pyynikkiä johti vielä Salmelinien poika Juhani, kunnes yhtiö myytiin Sinebrychoffille vuonna 1985.[13] Pyynikin panimon toiminta päättyi 1992 Sinebrychoffin keskittäessä oluen valmistuksen Keravan panimolleen.[14]
Tuotteet muokkaa
Pyynikki valmisti vuodesta 1972 alkaen Amiraali-nimistä sataprosenttista täysmallasolutta. Oluen hiiva tuotiin Weihenstephanin panimoyliopistosta Münchenin Freisingenista. Amiraali-olutpullojen etiketeissä esiintyi tunnettuja amiraaleja kuten Horatio Nelson[4] ja japanilainen Togo Heihachiro. Togo-etiketillinen pullo saavutti suosiota Japanissa.[15] [13] Amiraali-oluen valmistus päättyi 1992, mutta jatkui taas 2003 ensin tamperelaisen Koskipanimon tuottamana tynnyrioluena ja vuodesta 2004 pulloissa Sinebrychoffin valmistamana.[4]
Muita Pyynikin tuotemerkkejä olivat limonadit Pyynikin Helmi ja Pommac, sekä Vaarinkaljaa kahden litran pulloissa. 1930-luvulta alkaen valmistettiin myös Tähti-olutta.[14]
Lähteet muokkaa
- Pyynikki pani sotapäällikkökaljaa – Tampere-seura.fi (archive.org)
- K. W. Kaukovalta, Osakeyhtiö Pyynikki 1886-1936, Helsinki, 1936
- Väinö Voionmaa, Tampereen historia 3, Tampere, 1907-1910
- Viljo Rasila, Tampereen historia 4 : Vuodesta 1944 vuoteen 1990, Tampereen kaupunki, 1992, ISBN 951-9430-59-8
Viitteet muokkaa
- ↑ Asemakaava no 7536: Pyynikin panimon vanhan teollisuustontin muuttaminen pääasiassa asuinkäyttöön, Koulukatu 11, 13, Tiiliruukinkatu 16, 18, Papinkatu 14, 16 Tampere: Tampereen kaupunki, 2001. Viitattu 4.8.2019.
- ↑ Liuttunen, Antti: Kadonneet kaunottaret: Tampereen rakennushistoriaa, s. 60. Tampere: Tampereen museot, 2018. ISBN 978-951-609-935-7.
- ↑ Kaukovalta, s.5
- ↑ a b c d Niemelä, Jari P. A.: Pyynikki pani sotapäällikkökaljaa tampere-seura.fi. Tampere-Seura ry. Arkistoitu 4.1.2010. Viitattu 15.12.2015. (archive.org)
- ↑ Kaukovalta, s.7-9
- ↑ Voionmaa,Tampereen historia 3, s.662
- ↑ Kaukovalta, s.9
- ↑ Kaukovalta, s.11
- ↑ Kaukovalta, s.13
- ↑ Kaukovalta, s.16
- ↑ Kaukovalta, s.17
- ↑ Kaukovalta, s.17-18
- ↑ a b Rasila, Tampereen historia 4, s. 240
- ↑ a b Lyhyt historia vuosittain Vanha Pyynikin Panimo. Viitattu 15.12.2015.
- ↑ Pekkarinen, Jussi: Ulkopoliittinen olutselkkaus 18.11.2012. hs.fi. Viitattu 15.12.2015.