Ero sivun ”Max Aitken Beaverbrook” versioiden välillä

[[File:Max Aitken Low.jpg|thumb|Max Aitken, vuonna 1928.]]

'''William Maxwell''' ('''Max''') '''Aitken, Beaverbrookin ensimmäinen paroni''' (tunnettu yleisesti nimellä '''lordi Beaverbrook'''; [[25. toukokuuta]] [[1879]] Maple, [[Ontario]], [[Kanada]] – [[9. kesäkuuta]] [[1964]] [[Leatherhead]], [[Surrey]], [[Iso-BritanniaYhdistynyt kuningaskunta]])<ref name="brit">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/57822/Sir-Maxwell-Aitken-1st-Baron-Beaverbrook/ Sir Maxwell Aitken, 1st Baron Beaverbrook] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 11.2.2014.</ref> oli kanadalaissyntyinen brittiläinen lehdenkustantaja ja konservatiivinen poliitikko. Hänet tunnettiin aikansa lehtikuninkaana, ja hänen Beaverbrook Foundations -kustantamonsa julkaisuihin kuuluivat muun muassa konservatiiviset lehdet ''[[Daily Express]]'', ''[[Evening Standard]]'' ja ''Sunday Express''.<ref name="SHK">''Suuri henkilökirja'', s. 61. WSOY, Helsinki 2001.</ref>

Englannissa Aitken loi nopeasti suhteita maan johtaviin poliitikkoihin. Hän toimi [[Andrew Bonar Law|Andrew Bonar Law’n]] yksityissihteerinä ja auttoi tätä nousemaan 1911 konservatiivipuolueen johtoon vuonna 1911. Aitken tuki myös liberaalin pääministerin [[Herbert Henry Asquith]]in syrjäyttämistä vuonna 1916 ja [[David Lloyd George]]n nostamista tämän tilalle. Hän ei aluksi saanut toivomaansa ministerinpaikkaa Lloyd Georgen hallituksessa, mutta hänelle myönnettiin [[Baronetti|baronetin]] aatelisarvo ja seuraavana vuonna [[pääri]]narvo nimellä ''paroni Beaverbrook of Beaverbrook and of Cherkley''.<ref name="brit" /> Samalla hän siirtyi alahuoneesta [[HouseYhdistyneen ofkuningaskunnan Lordsylähuone|ylähuoneeseen]].<ref name="SHK" /> Helmikuussa 1918 Beaverbrook lopulta nimitettiin hallitukseen tiedotusministeriksi sekä [[Lancasterin herttuakunnan kansleriksikansleri]]ksi.<ref name="brit" /><ref name="war" /> Hänen vastuullaan oli kotimaahan, liittolaismaihin ja puolueettomiin maihin suunnattu [[Propaganda ensimmäisessä maailmansodassa|sotapropaganda]]. Hänen kollegansa [[Alfred Northcliffe|lordi Northcliffe]] vastasi vihollismaihin suunnatusta propagandasta. Beaverbrook hyödynsi propagandassa tehokkaasti julisteita ja elokuvien uutiskatsauksia sekä valjasti tunnetut taiteilijat ja kirjailijat auttamaan työssään. Hän joutui ulkoministeriön kanssa erimielisyyksiin toimivaltansa rajoista, ja erosi ministerin paikalta lokakuussa 1918.<ref name="war" />

Samaan aikaan poliittisen uransa kanssa Beaverbrook loi myös valtaansa lehtialalla. Joulukuussa 1916 hän oli ostanut enemmistön ''Daily Express'' -lehdestä ja saanut sen siten haltuunsa. Sittemmin hän osti myös ''Evening Standardin'' ja [[Glasgow]]issa ilmestyneen ''[[Evening CitizeninCitizen]]in'', sekä perusti ''Sunday Expressin''. Lisäksi arvostettu ''[[Pall Mall Gazette]]'' sulautettiin ''Evening Standardiin''. Lehdissään Beaverbrook puolusti yksityistä yritystoimintaa ja Britannian suurvaltaetuja.<ref name="brit" />

Beaverbrook vaikutti sota-ajan hallituskoalition hajoamiseen vuonna 1922 ja yritti syrjäyttää [[Stanley Baldwin]]in konservatiivien johdosta 1930-luvun alussa.<ref name="brit" /> 1930-luvulla hän johti [[United Empire Party]] -nimistä puoluetta, joka kannatti [[Brittiläinen imperiumi|Brittiläisen imperiumin]] säilyttämistä yhtenäisenä. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana Beaverbrook toimi [[Winston Churchill]]in hallituksessa 1940–1941 lentokoneiden tuotannosta vastanneena ministerinä, 1941–1942 varusteluministerinä ja 1942 sotatuotantoministerinä. Vuosina 1943–1945 hän oli pienemmän valtiosinetin vartija ([[Lord Privy Seal]]).<ref name="brit" /><ref name="war" /> Beaverbrook oli Churchillin ja [[John Simon (lordikansleri)|John Simonin]] ohella ainoa brittiläinen poliitikko, joka kuului maan hallitukseen sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan aikana.<ref name="brit" />