'''Kantaskandinaavi''' tai '''pohjoisgermaani''' on oletettu kantakieli, jota on puhuttu nykyisen [[Skandinavia]]n alueella noin vuosina 200–600. Sen olemassaolo on päätelty [[riimukirjoitus|riimukirjoituksista]], joita on löydetty ennen kaikkea Skandinaviasta ja jotka ovat vanhimpia germaanisella kielellä kirjoitettuja tekstejä.
Kantaskandinaavi kehittyi [[germaaninen kantakieli|germaanisesta kantakielestä]], joka jakaantui kolmeen osaan: itägermaaniin eli [[gootin kieli|goottiin]], länsigermaaniin (josta kehittyivät [[saksan kieli|saksa]] ja [[englannin kieli|englanti]]) ja pohjoisgermaaniin. Toisaalta länsi- ja pohjoisgermaani olivat vielä pitkään toisiinsa sidoksissa. Kantaskandinaavista voidaan alkaa puhua siinä vaiheessa, kun [[anglit]] ja [[juutit]] olivat muuttaneet [[Englanti|Englantiin]] ja [[Eider]]in joesta oli vakiintunut raja skandinaavien ja saksalaisten välille. Kantaskandinaavista kehittyi edelleen [[muinaisnorja]] ja nykyiset [[skandinaaviset kielet]] [[Norjan kieli|norja]], [[Islannin kieli|islanti]], [[Fäärin kieli|fääri]], [[Tanskan kieli|tanska]] ja [[Ruotsin kieli|ruotsi]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/topic/Scandinavian-languages | Nimeke = Scandinavian languages | Tekijä = Faarlund, Jan Terje & Haugen, Einar | Julkaisu = Encyclopaedia Britannica| Ajankohta = | Viitattu = 7.5.2017 | Kieli = {{en}}}}</ref>
