Ero sivun ”Alphonse de Lamartine” versioiden välillä

[[Tiedosto:Lamartine, par Decaisne.jpg|thumb|Alphonse Marie Louis de Lamartine, [[Henri Decaisne]]n maalauksessamaalaus.]]

[[Tiedosto:Lamartine photography.jpg|thumb|Alphonse de Lamartine n.noin 1865.]]

'''Alphonse Marie Louis de Prat de Lamartine''' ([[21. lokakuuta]] [[1790]] [[Mâcon]] – [[28. helmikuuta]] [[1869]] [[Pariisi]]) oli [[ranska]]lainen [[kirjailija]], [[runoilija]] ja [[poliitikko]]. HänHänet syntyitunnetaan [[BurgundiOmaelämäkerta|omaelämäkerrallisesta]]n maakunnassarunosta sijaitsevassa''Le [[Mâcon]]issaLac'' ("Järvi"), ranskalaiseenjoka kuvaa polttavaa rakkaussuhdetta rakastavaisten välillä rakkauden riistämän miehen näkökulmasta. Lamartine tunnettiin taitavana ranskankielisen runomitan käyttäjänä. Hän oli yksi harvoista runoilijoista, joka toimi myös aatelisperheeseenpolitiikassa.

HänetLamartine tunnetaansyntyi [[Omaelämäkerta|omaelämäkerrallisestaBurgundi]]n runosta, ''Le Lac'' ("Järvi"), joka kuvaa rakkauden riistämän miehen näkökulmasta polttavaa rakkaussuhdetta rakastavaisten välillä. Hänet tunnettiin taitavana ranskankielisen runomitan käyttäjänä. Hän oli yksi harvoista runoilijoista joka toimimaakunnassa myösranskalaiseen politiikassaaatelisperheeseen. Hänen vanhempansa kasvattivat hänet hartaaksi [[Katolisuus|katolilaiseksi]] <ref>[http://www.newadvent.org/cathen/08754a.htm Catholic encyclopedia: Alphonse de Lamartine] {{en}} </ref>, myöhemminmutta hänen uskonkatsomuksensahän kääntyi myöhemmin [[Panteismipanteismi]]in kirjoittaessaan teoksiaan ''Jocelyn'' ja ''La Chute d'un ange'' teoksia. Vuonna 1847 hän kirjoitti teoksen ''Histoire des Girondins'' ylistyksenä [[Girondistit|Girdonistiselle]] puolueelle.

HänLamartine työskenteli [[Italia]]ssa Ranskan suurlähetystössä 1825-18281825–1828. Vuonna 1829 [[Ranskan akatemia]] myönsi hänelle kunniajäsenyyden. Hänet valittiin edustajaksiedustajainkamarin (''député'') Ranskan hallitukseenjäseneksi ja hän oli lyhyen aikaa valtionhallituksen johdossajäsenenä vuoden 1848 [[Helmikuun vallankumous (Ranska)|helmikuun vallankumouksen]] aikana. Hän toimi [[Ranskan ulkoministeri]]nä 24. helmikuuta 1848-– 11. toukokuuta 1848. Maan väliaikainen johtaja [[Jacques-Charles Dupont de l'Eurel’Eure]]n ikääntymisestäsiirsi johtuenikääntymisensä hän siirsivuoksi suurimman osan työtehtävistään Lamartinelle, tämänjosta vuoksituli hänestäväliaikaishallituksen tulikorkeimmista virkamiehistä koostuneen [[FrenchRanskan Executivetoimeenpaneva Commissionkomissio (1848)|Executivetoimeenpanevan Commissionkomission]]in jäsen joka koostui väliaikaishallituksen korkeimmista virkamiehistä.

[[Tiedosto:Lar9 philippo 001z.jpg|thumb|left|300pxupright=1.4|Lamartine [[Pariisin kaupungintalo]]n edustalla, 25. helmikuuta 1848, [[Félix Philippoteaux]]in maalauksessamaalaus.]]

Poliittisella urallaan [[Ranskan toinen tasavalta|Ranskan toisessa tasavallassa]] hän johti työtä [[kuolemantuomio]]n ja [[Abolitionismi|orjuuden poistamistapoistamiseksi]], hänja oli myös mukana perustamassa lyhytaikaiseksi jäänyttä kansallista työpaja ohjelmaatyöpajaohjelmaa. Hänen poliittinen katsomuksensa oli [[Demokratia|demokraattinen]] ja [[Pasifismi|pasifistinen]]. Lamartine menetti kannattajansa, jotka eivät hyväksyneet hänen hillittyä kantansa. Hän osallistui presidentinvaaleihin 10. joulukuuta 1848, mutta ei pystynyt saavuttamaan riittävää kannatusta. Pian tämän jälkeen hän vetäytyi politiikasta ja keskittyi kirjoittamiseen.

Lamartine vietti loppuelämänsä koyhyydessäköyhyydessä ja elättääkseen itsensä julkaisi kuukausittain kirjoituksia, nimellä ''Cours familier de littérature''. Hän kuoli [[Pariisi]]ssa.

LamartineLamartinen väitetään olleen ensimmäinen romanttisia runoja kirjoittanut ranskalainen runoilija, (vaikka [[Charles-Julien Lioult de Chênedollé]] kehitteli romanttista runoutta samaan aikaan.) hänenLamartinen runonsarunot oliolivat myös tarkeätärkeä vaikuttajavaikutin [[Paul Verlaine]]lle ja [[Symbolismi|symbolisteille]].