Ero sivun ”Eero Laaksonen” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti muutti englanninkielisen termin suomenkieliseksi, ja siirsi Viitteet osion oikealle tasolle.
kh
Rivi 4:
Laaksonen osallistui [[Suomen sisällissota]]an 1918 Kuopion suojeluskunnassa. Hän kävi Viipurin upseerikokelaskurssin 1918–1919 sekä Kadettikoulun ensimmäisen kurssin 1919–1920 ja yleisen komentajakurssin 1947. Hän toimi nuorempana upseerina eri yksiköissä 1920–1923 sekä komppanianpäällikkönä Polkupyöräpataljoona 2:ssa 1923–1927 sekä Polkupyöräpataljoona 1:ssä 1927–1930. Keski-Suomen rykmentissä hän toimi aliupseerikoulun johtajana ja pataljoonankomentajana 1930–1932. Kannaksen sotilaspiirin päällikkönä hän oli 1932–1933. Suomen valkoisessa kaartissa pataljoonankomentajana hän toimi 1933–1939.
 
Talvisodan alussa hän toimi 1. prikaatissa pataljoonankomentajana. 2.2.1940 alkaen hän komensi JR 8:aa jatkaen tehtävässä myös välirauhan aikana. Jatkosodan syttyessä Laaksonen komensi [[Jalkaväkirykmentti 26 (jatkosota)|JR 26:ata]] eli ns. Ässärykmenttiä 18. kesäkuuta 1941 – 23. helmikuuta 1942. Jatkosodan loppuajan hän komensi varsinais-suomalaistavarsinaissuomalaista [[Jalkaväkirykmentti 35 (jatkosota)|JR 35:a]] 25. helmikuuta 1942 – 16. marraskuuta 1944. Jatkosodan jälkeen Laaksonen toimi JR 5:n komentajana 1944–1947. Turun sotilaspiirin (TurESp) päällikkönä hän oli 1947–1952. Lounais-Suomen sotilasläänin komentajana hän toimi 1952–1956, kunnes erosi aktiivipalveluksesta.
 
Laaksosen Mannerheim-ristin 6. marraskuuta 1942 myönnön perusteissa mainitaan hänen ansioituneen erityisesti Säiniön, Koikarin sekä Karhumäen alueilla käydyissä taisteluissa.