Ero sivun ”Imre Nagy” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti ylimääräisen *. |
Lisäilty hieman sisältöä sekä korjattu pari olennaista asiavirhettä. Imre Nagy ei toiminut Béla Kunin Neuvostotasavallan hallinnossa (hän ei silloin edes ollut Unkarissa), ja hänen vuoden 1956 kansannousun aikainen toimintansa oli kuvattu täysin harhaanjohtavasti. (Nagy ei "menettänyt" kansan luottamusta vaan paremminkin saavutti sen.) |
||
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|käsittelee poliitikkoa. Urheilijasta kerrotaan artikkelissa [[Imre Nagy (nykyaikainen viisiottelija)]] ja sotilaasta artikkelissa [[Imre Kémeri Nagy]].}}
[[Tiedosto:Nagy Imre - bust in Mátészalka, Hungary.jpg|thumb|Imre Nagyn rintakuva [[Mátészalka]]ssa, Unkarissa.]]
'''Imre Nagy''' [{{IPA|ˈimrɛ nɒɟ}}] (unkarilaisittain ''Nagy Imre;'' [[7. kesäkuuta]] [[1896]] – [[16. kesäkuuta]] [[1958]]) oli [[unkari]]lainen poliitikko, joka toimi maansa pääministerinä loka-marraskuussa [[Unkarin kansannousu|vuoden 1956 kansannousun]] aikana.
Nagy syntyi [[Kaposvár|Kaposvárissa]] talonpoikaisista vanhemmista; hänen isänsä oli ollut kartanon renkinä, sittemmin lääninhallituksen ja postitoimiston vahtimestarina. Hän opiskeli ammattikoulussa koneasentajaksi, kävi sittemmin kauppaopistoa ja joutui [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] sytyttyä Itävalta-Unkarin armeijaan vuonna 1915. Vuonna 1916 hän joutui Venäjällä sotavangiksi ja päätyi Siperiaan. Vallankumouksen jälkeen vankileiriltä vapauduttuaan Nagy liittyi punakaartiin ja taisteli Venäjän sisällissodassa. Vuonna 1920 hän liittyi Venäjän kommunistisen puolueen yhteydessä toimivaan unkarilaiseen puolueosastoon.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://tortenelemcikkek.hu/node/346|nimeke=|tekijä=|julkaisu=|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=}}</ref>
Unkariin Imre Nagy palasi vuonna 1921 ja työskenteli kotikaupungissaan Kaposvárissa vakuutusvirkailijana. Täällä hän joutui 1927 poliittisen toimintansa takia pariksi kuukaudeksi vankilaan. Vapauduttuaan hän muutti ensin Wieniin, missä hän osallistui unkarilaisten kommunistiemigranttien toimintaan, ja sieltä 1929 Moskovaan, missä hän toimi jonkin aikaa [[Kommunistinen Internationaali|Kommunistisen internationaalin]] alaisessa maatalouden tutkimuslaitoksessa. [[Stalinin vainot|Stalinin terrorin]] pahimmista puhdistuksista Nagy selvisi väliaikaisella puolueesta erottamisella. Sodan aikana hän työskenteli Moskovan radion unkarinkielisten lähetysten toimittajana.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://tortenelemcikkek.hu/node/346|nimeke=Nagy Imre élete|tekijä=|julkaisu=|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=}}</ref>
Vuonna 1944 Nagy palasi jälleen Unkariin ja toimi muun muassa kommunistihallituksen maatalousministerinä. Talonpoikaisväestön muistiin hän jäi "maanjakajaministerinä"; suurmaanomistajien tilusten jakaminen köyhille talonpojille yhdistettiin hänen nimeensä. Nagy vastusti maatalouden väkivaltaista kollektivisointia, ja siksi hänet vuonna 1949 erotettiin politbyroosta. Hän vetäytyi politiikasta ja opetti muutaman vuoden ajan maatalouspolitiikkaa Budapestin taloustieteellisessä yliopistossa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Tibor Méray|Nimeke=Nagy Imre élete és halála|Vuosi=1978|Sivu=|Julkaisija=Griff, München}}</ref>
Nagy toimi pääministerinä ensin vuosina 1953–1955 ja onnistui muuttamaan maan poliittisen ilmapiirin vapaammaksi. Monet poliittiset vangit vapautettiin, [[internointileiri]]t lakkautettiin ja [[sensuuri]]a lievennettiin. [[Kollektiivitila|Kollektiivitiloja]] vähennettiin 25,6 prosentista 15,6 prosenttiin. Hinnat laskivat ja uudessa [[viisivuotissuunnitelma]]ssa ei enää annettu sijaa raskaalle teollisuudelle. Vuonna 1955 Nagy sai sydänkohtauksen, joka pakotti hänet pitkälle toipumislomalle.▼
▲Stalinin kuolemaa seuranneen "suojasään" aikana Nagy toimi pääministerinä ensin vuosina 1953–1955 ja onnistui muuttamaan maan poliittisen ilmapiirin vapaammaksi. Monet poliittiset vangit vapautettiin, [[internointileiri]]t lakkautettiin ja [[sensuuri]]a lievennettiin. [[Kollektiivitila|Kollektiivitiloja]] vähennettiin 25,6 prosentista 15,6 prosenttiin. Hinnat laskivat ja uudessa [[viisivuotissuunnitelma]]ssa ei enää annettu sijaa raskaalle teollisuudelle.
[[Unkarin kansannousu]] alkoi 23. lokakuuta mielenosoituksena, joka johti tilanteen kärjistymiseen. Mielenosoituksissa vaadittiin Nagya uudelleen pääministeriksi; hän oli kommunistipoliitikoista ainoa, joka nautti kansan laajaa luottamusta. 24. lokakuuta kello 8.30 radio ilmoitti Nagyn olevan muodostamassa hallitusta. Kesti kuitenkin päiväkausia, ennen kuin kapinalliset ja Nagyn hallitus pääsivät sovintoon. Tapahtumien edetessä Nagy, joka aluksi oli tuominnut neuvostomiehittäjien vastaiset taistelut "vastavallankumouksellisena toimintana", suostui yhä laajempiin kompromisseihin ei-kommunististen voimien kanssa; 30. lokakuuta hän radiopuheessaan ilmoitti yksipuoluejärjestelmän lakanneen toimimasta ja 1. marraskuuta Unkarin jäsenyyden [[Varsovan liitto|Varsovan liitossa]] päättyneen. 3. marraskuuta Nagy muodosti uuden, entistä laajempipohjaisen kokoomushallituksen. Samaan aikaan uuden kommunistisen työväenpuolueen (MSZMP) johtaja [[János Kádár]] oli Neuvostoliiton lähetystön kautta poistunut Moskovaan. Kun Neuvostoliitto murskasi Unkarin kansannousun, Kádár nousi maan uudeksi johtajaksi.
Nagy sai turvapaikan [[Jugoslavia]]n lähetystöstä. Hän lähti sieltä 22. marraskuuta, kun Kádár oli kirjallisesti myöntänyt hänelle vapaan poistumisoikeuden. [[KGB|KGB:n]] miehet kuitenkin pidättivät hänet ja hänet kuljetettiin [[Romania]]an, josta hänet myöhemmin palautettiin takaisin Unkariin. Kesäkuussa 1958 hänet tuomittiin salaisen oikeudenkäynnin jälkeen kuolemaan ja [[teloitus|teloitettiin]] [[hirttäminen|hirttämällä]] yhdessä [[Pál Maléter]]in ja [[Miklós Gimes]]in kanssa.
Rivi 16 ⟶ 18:
Koska Unkarin kommunistihallinto ei sallinut Nagyn kuoleman muistoa kunnioitettavan eikä päästänyt ketään hänen haudalleen, Pariisin [[Père-Lachaise]]n hautausmaalle pystytettiin hänelle [[kenotafi]].
Vuonna 1989 Imre Nagy [[Rehabilitointi|rehabilitoitiin]] ja hänen maalliset jäännöksensä haudattiin uudestaan samaan paikkaan hänen kuolemansa 31. vuosipäivänä. Hautajaiset järjestivät hallintoa vastustavat tahot.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://query.nytimes.com/gst/fullpage.html?res=950DE5DD1530F934A25755C0A96F948260 | Julkaisu=The New York Times | Nimeke=Hungarian Who Led ’56 Revolt Is Buried as a Hero | Tekijä=Kamm, Henry | Ajankohta=17.6.1989 | Viitattu= | Kieli={{en}} }}</ref> Paikalla arvioitiin olleen yli 100 000 ihmistä. Hautajaiset vauhdittivat Unkarin kommunistihallinnon alasajoa. Niiden yhteydessä myös [[Viktor Orbán]] piti ensimmäisen huomiota herättäneen julkisen puheensa.
== Lähteet ==
| |||