Ero sivun ”Kustaa III:n vallankaappaus” versioiden välillä
vallankaappaus Ruotsissa 1772 |
(ei mitään eroa)
|
Versio 4. joulukuuta 2018 kello 15.40
Kustaa III:n vallankaappaus oli vuonna 1772 Ruotsissa toteutettu operaatio, jolla säätyvaltiopäivät pakotettiin luovuttamaan suurin osa vallastaan kuninkaalle. Uusi vallanjako sinetöitiin vuoden 1772 hallitusmuotoon. Samalla siirryttiin vapauden ajasta kustavilaiseen aikaan.
Ruotsin kuningas oli vuosina 1719–1772 vain muodollinen valtionpäämies ilman päätösvaltaa. Myös kuningas Kustaa III oli vuonna 1771 hallitsijaksi tullessaan tässä asemassa. Toisaalta säätyvaltiopäivät olivat voimakkaasti jakautuneet kahteen puolueryhmittymään, hattuihin ja myssyihin. Nämä saivat ulkomaista rahoitusta Ranskalta ja Venäjältä, joten Ruotsin itsemääräämisoikeus oli uhattuna. Puolueiden päähuomio keskittyi yhä enemmän puoluetaisteluihin.[1]
Kesällä 1772 säädyt lähettivät eversti Jakob Magnus Sprengtportenin Suomeen tyynnyttämään suomalaisten ärtymystä vilja- ja suolapulaan. Sprengtportenilla oli kuitenkin suunnitelma vallan kaappaamisesta. Hän oli esittänyt sen kuninkaalle toukokuussa ja tämä oli epäröiden hyväksynyt sen. Suunnitelman idea oli, että Sprengtporten kokoaa Suomessa sotajoukon, joka marssii Tukholmaan yhtä aikaa Etelä-Ruotsin Kristianstadissa kootun sotajoukon kanssa ja pakottaa säädyt alistumaan. Kapinalliset luottivat upseeriston tukeen. Oli kuitenkin monta epävarmustekijää, kuten se, onnistuisiko kahden sotajoukon yhtäaikainen saapuminen, joka riippui purjehdustuulistakin. Joukkojen kokoaminen Suomessa oli tehtävä huomaamattomasti, mutta suomalaisten epäluulot sotajoukon liikkumista kohtaan olivat suuret eikä operaatio edennyt suunnitellulla nopeudella. [2][3]
Kapina Kristianstadissa alkoi 12. elokuuta, ja säädyt saivat siitä tiedon 17. elokuuta. Sprengtporten valtasi Viaporin 16. elokuuta. Säätyvaltaa ylläpitänyt valtaneuvosto hahmotteli vastatoimia, mutta ei aloittanut niitä, koska kuningas vaikutti tietämättömältä. Etelä-Ruotsin kapinalliset saapuivat pääkaupunkiin 19. elokuuta. Samaan aikaan kuningas puhutteli Tukholmassa olevien asevoimien johtajia kehottamalla heitä nousemaan “aristokraattista monivaltaa” vastaan. Valtiopäivien salainen valiokunta kokoontui pohtimaan vastatoimia, mutta ei kyennyt tekemään niitä. Operaatio onnistui, vaikka Sprengtporten myöhästyi. Hän sai asiasta tiedon Viaporiin 25. elokuuta ja saapui pääkaupungin liepeille noin 800 miehen voimin 4. syyskuuta. Kuningas palkitsi operaation toteuttaneet upseerit ylennyksin ja kunniamerkein.[4][5]
Lähteet
- ↑ Toivo J. Paloposki: Säätyvallan viimeinen vuosikymmen. Teoksessa Suomen historia 4. Vapauden aika, kustavilainen aika. Päätoimittaja Yrjö Blomstedt, s. 169–175. Weilin+Göös, 1986.
- ↑ Yrjö Blomstedt: Valtiokaappaus. Teoksessa Suomen historia 4. Vapauden aika, kustavilainen aika. Päätoimittaja Yrjö Blomstedt, s. 188–190. Weilin+Göös, 1986.
- ↑ Gunnar Suolahti: ”Sprengtportenin vallankaappaus”, Elämää Suomessa 1700-luvulla, s. 355–356. Yhteisniteen 2. painos (1.p 1909 ja 1917). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1991. ISBN 951-717-661-9.
- ↑ Blomstedt, s. 191–199.
- ↑ Suolahti, s. 389.