Ero sivun ”Punaiset prikaatit” versioiden välillä

Punaiset prikaatit tulkitsivat tilanteen siten että heillä oli nyt tavallaan kaksi panttivankia. Yksi oli Moro ja toinen oli kaikki Moron tiedossa olevet arkaluontoiset poliittiset salaisuudet. Moron kuulustelut eivät kuitenkaan sujuneet hyvin. Moron osallistuminen Italian politiikkaan ja sen monitasoisiin juonitteluihin oli alkanut jo ennen Morettin syntymää ja hän oli itse asiassa kuulustelijalleen jos ei välttämättä älyllisesti niin ainakin kokemukseltaan täysin ylivoimainen vastustaja. Moretti myönsikin haastattelussa 15 vuotta myöhemmin että hänen mahdollisuutensa tulkita Moron vastauksia täysin ja oikein vuonna 1978 olivat hyvin rajoitetut.<ref>Moretti s. 159</ref> Moro paljasti epäsuorasti tietävänsä paljon muiden poliitikkojen salaisuuksia, mutta hän puhui niinkuinniin kuin olisi puhunut toiselle kristillisdemokraattiselle poliitikolle, "puhuen koodia", eli siis jatkuvasti viitaten asioihin joista Morettilla ei ollut mitään ennakkotietoa.<ref>Moretti s. 161</ref> Moretti ilmaisi itse asian siten että hänellä ei silloin Moron "koodin avaimia” ollut, eikä Punaisilla prikaateilla ollut sellaista kuulustelijaa jota olisi tarvittu, nimittäin noin 60-vuotiasta pitkää politiikan kokemusta omavaa henkilöä. Moron vankeudessa kirjoittamat kirjeet ja muistiinpanot olivat yhtä ongelmallisia. Morettin mukaan Moro selvästi kirjoitti niille joilla oli hänen koodinsa avaimet eikä uskonut että Moretti todella ymmärtäisi sisällön täysin. Moretti myönsikin asian todella olleen näin. Hän ymmärsi että Moron vastaukset, kirjeet ja muistiinpanot itse asiassa sisälsivät paljon arkaluontoista mutta vain [[Palazzo Chigi]]n (hallituksen palatsin) salaisuudet tuntevalle käyttökelpoista informaatiota. Moron muistiinpanot olivat näin ollen Punaisille prikaateille "pommi joka oli mahdoton saada räjähtämään", ja hänen vastauksensa kuulustelijan kysymyksiin eivät niiltä osin jotka Moretti täysin ymmärsi sisältäneet mitään uutta käyttökelpoista tietoa. Moron muistiinpanot kuitenkin säästettiin aikomuksena tulkita ja julkaista ne myöhemmin poliittisesti kommentoituina, tehtävä jonka sai [[Nadia Mantovani]], ainoa Punaisten prikaatien jäsen jolla uskottiin olevan edellytykset tässä onnistua.<ref>Castronuovo s. 256-260</ref> Tämä suunitelma kuitenkin kaatui jo 1. lokakuuta 1978 kun [[Italian karabinieerit|karabinieerit]] tekivät ratsian prikaatien Via Monte Nevoson tukikohtaan Milanossa mistä löytyi Moron muistiinpanot sekä kolme prikaatilaista: Lauro Azzolini, Franco Bonisoli ja Nadia Mantovani.<ref>Zavoli s. 345-346</ref>