Ero sivun ”Suezin kriisi” versioiden välillä

[[Suezin kanava]] on vuonna 1869 valmistunut ja vuonna 1870 käyttöön otettu [[Välimeri|Välimeren]] [[Punainenmeri|Punaiseenmereen]] yhdistävä [[kanava]] [[Siinain niemimaa]]n ja manner-[[Afrikka|Afrikan]] välissä. Kanava kuuluu maailman vilkkaimpiin merireitteihin. Kanavan rakennuttaminen oli ollut alun perin ranskalais-egyptiläinen hanke, mutta Egyptin osuus päätyi [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannialle]] maan talousvaikeuksien takia 1870-luvulla.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/topic/Suez-Canal | Nimeke = Suez Canal | Tekijä = Charles Gordon Smith William B. Fisher | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Encyclopædia Britannica | Viitattu = 30.9.2018 | Kieli = {{en}} }}</ref> Egyptistä tuli vain muodollisesti kuninkaansa alaisuudessa itsenäinen Britannian protektoraatti ja brittien taloudellisia etuja kanavalla oli valvomassa 30&nbsp;000 sotilasta. Suezin kanava-alue oli myös ilmavoimien tukikohta, josta [[kuninkaalliset ilmavoimat]] uhkasi [[Neuvostoliitto]]a [[kylmä sota|kylmän sodan]] alkaessa.<ref name="camb">{{Kirjaviite | Tekijä = Melvyn P. Leffler ja Odd Arne Westad | Nimeke = The Cambridge History of the Cold War - Volume II Crises and Détente | Vuosi = 2010 | Luku = | Sivu = 305-312 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Cambridge University Press | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-0-521-83720-0 | Kieli = {{en}} }}</ref>

 

 

Yhdysvalloissa presidentti [[Dwight D. Eisenhower]], ulkoministeri [[John Foster Dulles]] sekä heidän kolleegansa Britanniassa halusivat tuoda Egyptin ja Nasserin takaisin länsivaltojen piiriin houkuttimena taloudellinen tuki. [[Maailmanpankki]], Yhdysvallat ja Britannia tarjosivat Nasserille 200 miljoonaa [[Yhdysvaltain dollari|USD]] [[Assuanin pato|Assuanin padon]] rakentamiseksi. Pato [[Niili]]llä hallitsisi joen kausittaisia tulvia lisäten Egyptille tärkeää [[puuvilla]]n tuotantoa sekä tuottaisi energiaa vesivoiman avulla. Vastineeksi Nasserin haluttiin kuitenkin vähentävän Israelin vastaista retoriikkaansa ja aloittavan salaiset rauhanneuvottelut [[David Ben-Gurion]]in kanssa. Egyptin tulisi myös ottaa etäisyyttä Neuvostoliittoon. Nasser ei kuitenkaan toiminut vaatimusten mukaisesti. Hän kieltäytyi rauhanneuvotteluista, kannusti [[Jordania]]n kuningas [[Hussein (Jordania)|Husseinia]] karkottamaan brittisotilasneuvonantajat maastaan ja tunnusti [[Kiinan kansantasavalta|Kiinan kansantasavallan]]. Kesään 1956 mennessä ajatus länsivaltojen rahoittamasta Assuanin padosta oli mennyttä.<ref name="camb" />