Ero sivun ”Julianus” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tomisti (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
LKFbot (keskustelu | muokkaukset)
p →‎Gallian caesar: kh, replaced: elämänker → elämäker using AWB
Rivi 13:
=== Gallian caesar ===
 
Elokuussa 355 [[Gallia]]n provinssissa syttyi kapina, kun [[frankit|frankkilainen]] jalkaväenkomentaja [[Silvanus]] julistautui ''augustukseksi'' eli keisariksi. Silvanuksen omat sotilaat tappoivat hänet 28 päivää kestäneen "keisariuden" jälkeen. Tuon ja keisari [[Magnentius|Magnentiuksen]] kapinan jälkeen maakunta oli hyvin rauhaton. Osasyy Julianuksen nimittämiseen caesariksi oli hänen Galliaan lähettämisessään: että hän saisi tilanteen rauhoittumaan "keisariudellaan". 24-vuotiaan Julianuksen oli nyt vuosien filosofian ja retoriikan opintojen jälkeen ryhdyttävä sotapäälliköksi ilman minkäänlaista sotilaskoulutusta. Hän valmistautui toimeensa lukemalla [[Julius Caesar]]in ''[[Gallian sota (kirja)|Gallian sotaa]]'' ja [[Plutarkhos|Plutarkhoksen]] kirjoittamia [[Kuuluisien miesten elämäkertoja|sotasankareiden elämänkertojaelämäkertoja]]. Kaikkien hämmästykseksi nopeaälyinen ja kekseliäs Julianus menestyi erinomaisesti työssään ja sai alueensa, Gallian, [[Britannia (provinssi)|Britannian]] ja [[Hispania]]n, rauhallisiksi. Hänen jopa onnistui siirtää taistelut [[Rein]]in itärannalle. Hänen voittonsa kasvatti sotilaiden häntä kohtaan tuntemaa kunnioitusta, mutta ruokki keisarin pahoja aavistuksia. Kaiken kukkuraksi keisarin vaimo ja Julianuksen puolestapuhuja Eusebia kuoli joskus vuoden 357 jälkeen. Eusebian tilalle hovissa vaikuttajiksi nousivat hovimiehet, jotka panettelivat Julianusta ja näin lisäsivät entisestään keisarin epäluuloja häntä kohtaan.
 
Seuraavina vuosina Julianus sai Reinin rajan hallintaan ja rakennutti alueelle useita linnoituksia. Julianuksen alamaiset pitivät hänestä, koska hän oli alentanut veroja. Sotilaat pitivät hänestä, koska hän voitti kerta toisensa jälkeen alueelle tunkeutuvat [[germaanit]]. Ainoa, joka ei hänestä pitänyt, oli keisari Constantius II.