Ero sivun ”Platoninen rakkaus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan_keskeiset_artikkelit |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Platoninen rakkaus''' ({{k-la|amor platonicus}}) tarkoittaa syvää henkistä tai toverillista [[Rakkaus|rakkautta]]. Sillä viitataan tyypillisesti epäaistilliseen rakkauteen.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke=Kielitoimiston sanakirja | Selite=CInternet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 2.0. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 149 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy | Vuosi=2008 | Tunniste=ISBN 978-952-5446-32-6}}</ref>
Termi on johdettu filosofi [[Platon]]in nimestä. Platonin mukaan parasta on ideoihin ja erityisesti hyvään ja kauniiseen ideaan kohdistuva rakkaus. Ideoihin keskittyvän rakkauden kehittyminen edellyttää pitkää harjoitusta, jossa haluja, tunteita ja ajattelua opetellaan suuntaamaan yhä korkeampiin kohteisiin. Rakastaja rakastaa ensin yhtä ruumista, mutta oppii vähitellen rakastamaan sitä kauneutta, joka sisältyy kaikkiin kauniisiin ruumiisiin. Seuraavaksi rakastaja oppii, että sielujen rakastaminen on arvokkaampaa kuin ruumiin rakastaminen. Kun sielun rakkaus kohoaa yksittäisestä yleiseen, se kohdistuu tapoihin, lakeihin ja tietoon. Prosessi huipentuu siihen, kun rakastaja oppii rakastamaan itse kauniin ideaa. Vasta sen valossa hän ymmärtää täydellisesti kaiken sen kauniin, mitä olevaiseen sisältyy.-->
| |||