Wikipedia

Ero sivun ”Wienin toinen välitystuomio” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
EmausBot (keskustelu | muokkaukset)
botit
286 035 muokkausta
p Botti poisti 11 Wikidatan sivulle d:Q243618 siirrettyä kielilinkkiä
Täydennystä ja stilisointia - viitteet vielä puuttuu!
Rivi 11:
}}
[[File:Hungary in 1941 with territories annexed in 1938-1941.png|thumb|270px|Unkarin vuosina 1938-1941 saamat alueet.]]
'''Wienin välitystuomioistuin''' tarkoittaa 1930-luvun lopulla käynnistynyttäkäynnistyneitä [[Natsi-Saksa]]n ja [[Italian kuningaskunta (1861–1946)|fascistisen Italian]] johdolla tehtyjä aluejärjestelyitä Keski-EuroopassaEuropan aluejärjestelyitä. Välitystuomioistuin kokoontui [[Wien]]in [[Belvedere-palatsi]]ssa. Toisen välitystuomioistuimen seurauksena Pohjois-Transsilvania siirtyi Romanialta Unkarin hallintaan.
 
==Tausta==
Unkarille tappioon päättyneen ensimmäisen maailmansodan jälkeen monikansallinen Unkarin kuningaskunta joutui luovuttamaan kesäkuussa 1920 solmitussa [[Trianon rauha]]ssa useita alueitaan tällöin naapuriksi syntyneille kansallisvaltioille. Sen seurauksena [[Unkarin kuningaskunta (1920–1946)|Unkarin kuningaskunnan]] alue supistui vain kolmasosakolmasosaan maailmansotaa edeltävästä valtiosta. Samalla siirtyi miljoonia etnisiä unkarilaisia siirtyi Unkarin rajojen ulkopuolisien naapurivaltioidnenaapurivaltioiden kansalaisiksi. Unkarin historiallisia alueita siirtyi näin naapurivaltioiden osaksi.
 
Unkarin maailmansotien välisen ajan kuningaskunnan julkista keskustelua leimasi "Trianon häpeärauha" ja sen seurauksista keskustelu. Kuningatonta Unkarin kuningaskuntaa johti valtiohoitaja, amiraali [[Miklos Horthy]], joka loi 1930-luvulla läheiset suhteet fascistiseen Italiaan ja sen johtajaan [[Benito Mussolini]]in. Syyskuussa 1938 solmittu [[Münchenin sopimus]] johti [[Tšekkoslovakia]]n [[sudeettialueet|sudeettialueen]] luovuttamiseen natsi-Saksalle. Edelleen sen seurauksena Unkari esitti omat vaatimuksensa Tšekkoslovakian alueeseen, joka johti marraskuussa 1938 natsi-Saksan ja fascistisen Italian johtamaan [[Wienin ensimmäinen välitystuomioistuin|ensimmäiseen Wienin välitystuomioon]] natsi-Saksan ja fascistisen Italian johtamana. Sen mukaan Unkari sai takaisin Trianon rauhassa menettämänsä eteläisen [[Slovakia]]n vahvasti unkarilaisiaunkarinkielisiä alueita. MaaliskuussaMaalis-huhtikuussa 1939 [[Slovakian–Unkarin sota|Unkari kävi rajasodan itsenäistyneen Slovakian kanssa]]. Unkari sai Saksalta luvan miehittää vielä sodan seurauksena [[Rutenia]]n alueen.
 
Nämä Trianon rauhan korjaukset Unkarin kannalta eivät olleet riittäviä, sillä Romanialle Trianon rauhan tuloksena luovutettu [[Transsilvania]]n alue oli Unkarin pääkohde korjattaessa Trianon rauhan seurauksia.
Rivi 22:
==Unkarin ja Romanian keskinäiset neuvottellut Transsilvaniasta kesällä 1940==
[[File:Northern Transylvania yellow.png|thumb|270px|Romanian Unkarille luovuttama Transsilvanian alue merkitty keltaisella.]]
Neuvostoliitto esitti kesäkuussa 1940 uhkavaatimuksen Romanialle [[Bessariabia]]n ja [[Bukovina]]n liittämisestä Neuvostoliittoon. Tämä oli osa Saksan ja Neuvostoliiton elokuussa 1939 tekemää [[Molotov-Ribbentrop-sopimus|Molotov-Ribbentrop-sopimuksen]] salaista lisäpöytäkirjaa, jolla Saksa oli antanut valtuudet Neuvostoliitolle aluejärjestelyyn. Kun Romania joutui suostumaan ao. alueluovutuksiin Neuvostoliitolle, Unkarin hallitus valtionhoitaja, amiraali Horthyn johdolla päätti hyödyntää tilannetta ja esitti vaatimuksen TranssilvaninaTranssilvanian aluejärjestelyihin.
 
Euroopassa tilanne oli muuttunut Saksan kannalta edulliseksi lähes vuoden käynnissä olleessa [[Toinen maailmansota|Toisessa maailmansodassa]], sillä [[Compiègnen aselepo (1940)|Ranska tekijoutui tekemään tappion kärsineenä aselevon Saksan kanssa]] 22. kesäkuuta 1940. Ranska oli ollut Romanian takaaja maan länsirajan suhteet. Nyt Saksa oli siis nujertanut Ranskan. Tilanne oli Romanialle uusi. Romanian kuningas [[(RomanianKaarle kuningasII (Romania)|Kaarle II]] kääntyi tilanteessa Saksan ja sen johtajan [[Adolf Hitler]]in puoleen vaatien Saksaa tukemaan Romanian koskemattomuuden Unkarin vaatimuksille. Saksalaiset kehottivat romanialaisia tässä tilanteessa neuvottelemaan unkarilaisten kanssa.
 
Neuvottelut asiasta Unkarin ja Romanian välillä alkoivat 16. elokuuta 1940 Romanian [[Turnu Severin]] -kaupungissa. Unkarin valtuuskunta esitti laajoja aluevaatimuksia, kun taas Romania esitti vain väestönsiirtoja pienillä rajakorjauksilla. Unkarin alueelliset vaatimukset olivat 69,000 km², jossa asui 3,8 miljoonaa ihmistä ja niistä 2/3 romanialaisia. Neuvottelut ajautuivat umpikujaan 24. elokuuta 1940,. jaNeuvottelujen katkettua Unkari mobilisoi 400 000 miestä. Romanialla puolestaan oli Transsilvaniassa aseissa 450 000 miestä. Rajalla syntyi myös kahakoita. Unkari esitti Saksan ja Italian osallistumista jälleen välimiehinä Transsilvanian asian järjestelyyn. Koska natsi-Saksa ei halunnut riidan eskaloituvan Unkarin ja Romanian välillä, [[akselivallat|natsi-Saksa ja sen kanssa akseliliitossa ollut fascistinen Italia]] päättivät rauhoittaa tilanteen. Saksa halusi erityisesti, että [[Ploiesti]]n öljyn kuljetuksissa ei tapahdu mitään häiriötä.
 
==Wienin toinen välitystuomio==
Saksan ulkoministeri [[Joachim von Ribbentrop]] ja Italian ulkoministeri [[Galeazzo Ciano]] kutsuivat osapuolet Wienen Belvedereen 30. elokuuta 1940. Neuvotteluissa Unkarin vaatimuksia supistettiin kolmanneksella unkarilaisten alkuperäisiin vaatimuksiin nähden niin, että Unkarille siirtyisi sovintoesityksen mukaan Transilvannian pohjoisosasta▼
43,492 km², jossa asui lähes 2,7 miljoonaa ihmistä. Romanian kruununneuvosto kuningas Kaarlen johdolla kokoontui seuraavana yönä hyväksyen esityksen. Vaatimukset kuningas Kaarlen erosta ja hänen 1930-luvun lopulla syntyneen diktatuurin lopettamisesta lisääntyivät tällöin Romaniassa. Kuningas Kaarlen ero tapahtuikin viikon kuluttua aluejärjestelypäätöksestä.▼
[[File:Northern Transylvania ethnic map.svg|thumb|250px|Pohjois-Transsilvanian etninen jakauma.]]
▲Saksan ulkoministeri [[Joachim von Ribbentrop]] ja Italian ulkoministeri [[Galeazzo Ciano]] kutsuivat osapuolet WienenWieniin Belvedereen 30. elokuuta 1940. Neuvotteluissa Unkarin vaatimuksia supistettiin kolmanneksella unkarilaisten alkuperäisiin vaatimuksiin nähden niin, että Unkarille siirtyisi sovintoesityksen mukaan TransilvannianTransilvanian pohjoisosasta 43,492 km², jossa asui lähes 2,7 miljoonaa ihmistä: Heistä runsas miljona oli romanialaisia. Romaniaan jäävään osaan Transsilvaniaa jäi vielä noin 400 000 unkarilaista. Heille jäi vuoden pituinen harkinta-aika siirtyä Unkariin.
Romanialaisilla oli 14 päivää aikaa vetäytyä luovutettavalta alueelta. Unkarilaisjoukot aloittivat alueen haltuunoton 5. syyskuuta 1940. Valtionhoitaja, amiraali Horthy seurasi joukkoja Unkarille siirtyneellä alueella. Alueen siirtyminen Unkarin hallintaan tapahtui 13. syyskuuta 1940 mennessä.▼
 
▲43,492Unkarilaisten km²,iloitessa jossavälitysehdotuksesta asuiRomanian ulkoministeri [[Mihail Manoilescu]] pyörtyi kokouspöydän ääreen nähtyään välitysehdotuksen. Lääkintätoimenpiteidne jälkeen läheskokousta 2,7voitiin miljoonaakuitenkin ihmistäjatkaa. Romanian kruununneuvosto kuningas Kaarlen johdolla kokoontui seuraavana yönä hyväksyen esityksen. Vaatimukset kuningas Kaarlen erosta ja hänen 1930-luvun lopulla syntyneen diktatuurin lopettamisesta lisääntyivät tällöin Romaniassa. Kuninkaan asemaa heikensi samaan aikaan [[Craiovan sopimus|Bulgarian kanssa sovittu]] Etelä-[[Dobrudža]]n palauttaminen Romanialta Bulgarialle. Kuningas Kaarlen ero tapahtuikin viikon kuluttua aluejärjestelypäätöksestäRomanialle kielteisten aluejärjestelyiden jälkeen.
Etniset unkarilaiset ottivat siirtymisen Unkarin kuningaskunnna osaksi tyytyväisyydellä. Unkarin armeija toteutti alueelle jääneisiin romanialaisiin sortoa. Suoranaisia romanialaisiin kohdistuneita murhiakin tapahtui miehitysvaiheessa.▼
 
▲Romanialaisilla oli 14 päivää aikaa vetäytyä luovutettavalta alueelta. Alueella oli merkittäviä kaupunkeja eli [[Oradea|Oradea eli unkarilaisittain Nagyvarádin]] sekä [[Cluj-Napoca|Cluj-Napocan eli Koloszvárin]] kaupungit. Unkarilaisjoukot aloittivat alueen haltuunoton 5. syyskuuta 1940. Valtionhoitaja, amiraali Horthy seurasi joukkoja Unkarille siirtyneellä alueella ratsastaen alueen suurimpiin kaupunkeihin, Nagyvarád ja Koloszvár, kuten hän oli tehnyt kukistaessaan [[Unkarin neuvostotasavalta|kommunistisen Unkarin]] ja noustessaan valtaan vuonna 1919. Alueen siirtyminen Unkarin hallintaan tapahtui 13. syyskuuta 1940 mennessä.
Saksan valtakunnankasleri Hitler käytti Transsilvanian menetystä Unkarille välineenä, kun käynnistyneessä [[Barbarossa-operaatio]]ssa Neuvostoliittoon kesällä 1941 Romanialle annettiin kompensaationa Romanian itäpuoleta Transnistrian alue ns. [[Transnistrian kuvernoraatti]]. Romaniassa kuningas Kaarlen jälkeen valtaan noussut marsalkka [[Ion Antonescu]] hyväksyi ratkaisun.▼
 
▲Etniset unkarilaiset ottivat vastaan siirtymisen Unkarin kuningaskunnnakuningaskunnan osaksi tyytyväisyydellä. Unkarin armeija toteutti alueelle jääneisiin romanialaisiin sortoa. Suoranaisia romanialaisiin kohdistuneita murhiakin tapahtui miehitysvaiheessa.
[[File:Fő tér a magyar csapatok bevonulása idején, a Szent Mihály-templom előtti emelvénynél Horthy Miklós. A felvétel 1940. szeptember 11-én készült. Fortepan 92490.jpg|thumb|250px|Pohjois-Transsilvaniassa unkarilaiset järjestivät näyttäviä tilaisuuksia jälleenyhdistymisen seurauksena. Kuvassa valtionhoitaja, amiraali [[Miklos Horthy]] saapuu yhteen tällaiseen tilaisuuteen syyskuussa 1940.]]
Alueluovutusten vastapainona Romania sai Saksan ja Italian takuut rajoilleen. Unkari joutui aiemmin Saksaan poliittisesti etäisyyttä pitäneenä ottamaan huomioon tarkemmin Saksan edut ja solmimaan uuden taloussopimuksen Saksan kanssa. Poliittisesti oli annettava parempi toimintamahdollisuus Unkarissa saksalaismieliselle [[Nuoliristipuolue]]elle ja vapautettava puolueen johtaja [[Ferenc Szálasi]] vankilasta.
 
▲Samana syksynä marraskuussa 1940 molemmat kiistelevät osapuolet, Unkari ja Romania, liittyivät Saksan, Italian ja Japanin syyskuussa 1940 solmimaan [[Kolmen vallan sopimus|Kolmen vallan sopimukseen]]. Unkari ja Romania olivatkin mukana Saksan hyökätessä kesällä 1941 Neuvostoliittoon. Saksan valtakunnankaslerivaltakunnankansleri Hitler käytti Transsilvanian menetystä Unkarille välineenä, kun käynnistyneessä [[Barbarossa-operaatio]]ssa Neuvostoliittoon kesällä 1941 Romanialle annettiin kompensaationa Romanian itäpuoletaitäpuolelta Transnistrian alue ns. [[Transnistrian kuvernoraatti]]. Romaniassa kuningas Kaarlen jälkeen valtaan noussut marsalkka [[Ion Antonescu]] hyväksyi tällöin ratkaisun.
 
==Sopimuksen kumoaminen==
Aluejärjestely oli voimassa [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] loppuvaiheeseen asti eli aina siihen vaiheeseen asti, kun Romania teki välirauhan [[Moskova]]ssa [[Liittoutuneet|liittoutuneiden]] kanssa 12. syyskuuta 1944. Välirauhan mukaan Romania vaihtoi osapuolta ja taisteli Saksaa ja Unkaria vastaan. Samalla sovittiin, että Transsilvania siirtyisi takaisin Romanialle. Lopullisesti asia vahvistettiin [[Pariisin rauhansopimus (1947)|Pariisin vuoden 1947 rauhansopimuksessa]]. Sen mukaan Unkarin ja Romanian raja noudatti Trianon rauhan mukaista rajaa.
 
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Wienin_toinen_välitystuomio”