Ero sivun ”Kristinusko” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p rv |
|||
Rivi 71:
==Uskon sisältö==
Kristillisen uskon sisältö on kuvattuna [[vanha testamentti|Vanhan]] ja [[uusi testamentti|Uuden testamentin]] kirjoituksissa sekä varhaisten kristittyjen kirjoituksissa ja [[kirkolliskokous|kirkolliskokousten]] päätöksissä. Kristillisten kirkkokuntien välillä on erilaisia käsityksiä siitä, missä määrin varhaisten kristittyjen kirjoitukset ja kirkolliskokousten opinmuotoilut ovat sitovia. [[raamattu|Raamatun]] jonkinlaisen ohjaavan luonteen tunnustavat kaikki kristilliset kirkkokunnat, vaikka erityisen tärkeä se on [[protestantismi|protestanttisille]] kirkkokunnille.
Kristinusko syntyi [[juutalaisuus|juutalaisuuden]] sisällä. [[Jeesus|Jeesus Nasaretilainen]] ja hänen läheiset oppilaansa olivat kaikki juutalaisia. Kristinuskon pääsuuntausten mukaan kristinusko on juutalaisen uskonnon täyttymys tai jatkumo. Kirstinusko ymmärtää itsensä juutalaisen messiasodotuksen täyttymyksenä: Jeesus Nasaretilainen on kristittyjen mukaan juutalaisten odottama pelastaja, Jumalan lähettämä (öljyllä) voideltu kuningas (hepr. ''mašiah'', kr. ''kristos''). Jeesus Nasaretilaista kutsutaankin kristinuskossa Herraksi, joka on Vanhassa testamentissa sekä voidellun kuninkaan että Jumalan arvonimi. Varhaisin kristillinen uskontunnustus oli, että Jeesus Nasaretilainen tunnustettiin Herraksi (Room. 10: 9-10, Fil. 2:10).
Kristinuskon mukaan Jeesus Nasaretilaisen kuolema ja ylösnousemus on pelastuksen lähtökohta, joka tarjoaa pelastuksen kaikille ihmisille ja kansoille, ei vain juutalaisille. Matteuksen evankeliumin loppu on tallentanut varhaiskristillisen käsityksen siitä, että kristityt kokivat tehtäväkseen julistaa pelastusta kaikille kansoille (Mt. 28: 18-20). Juutalaisten asemasta on kristinuskon sisällä erilaisia näkemyksiä. Niin sanotun korvausteologian kannattajat eivät näe juutalaisia enää Jumalan valittuna kansana, koska he hylkäävät Jeesuksen roolin messiaana ja Jumalan Poikana. Toisissa näkemyksissä esimerkiksi korostetaan juutalaisten asemaa Jumalan kansana ja sen oikeutta [[Palestiina]]an.
Rivi 81:
Keskeinen uskomus kristinuskossa on, että uskomalla Jeesuksen, Vapahtajan, uhrikuolemaan [[risti]]llä ja [[Jeesuksen ylösnousemus|ylösnousemukseen]] ihminen puhdistuu synneistään ja pelastuu sielun kadotukselta. Protestanttisen (luterilaisen) korostuksen mukaan ihminen saa pelastuksen "yksin armosta", ilman ihmisen omia ansioita. Joissakin kristinuskon haaroissa taas korostetaan enemmän tai vähemmän ihmisen omien tekojen tai moraalin vaikutusta pelastukseen Jeesuksen ristinkuoleman ohella.
Kristinuskon käsityksen mukaan ylösnoussut Kristus ilmestyi oppilailleen 40 päivän ajan, kunnes hän nousi taivaaseen. Viimeisenä päivänä hän palaa takaisin tuomitsemaan elävät ja kuolleet.
Pelastuksen kannalta keskeinen on [[kaste]]. Käytännöllisesti katsoen kaikki kristilliset ryhmät tunnustavat periaatteen, että joka uskoo Kristukseen ja saa kasteen, pelastuu (Mark. 16). Kastetta kutsutaan monissa kirkoissa sakramentiksi eli salaisuudeksi. Sen katsotaan välittävän ihmiselle Jumalan armon uskolla vastaanotettavaksi.▼
▲Pelastuksen kannalta keskeinen on [[kaste]]. Käytännöllisesti katsoen kaikki kristilliset ryhmät tunnustavat periaatteen, että joka uskoo Kristukseen ja saa kasteen, pelastuu (Mark. 16). Kastetta kutsutaan monissa kirkoissa [[sakramentti|sakramentiksi]] eli salaisuudeksi. Sen katsotaan välittävän ihmiselle Jumalan armon uskolla vastaanotettavaksi.
Muita kristinuskon pyhiä toimituksia ovat ennenkaikka [[ehtoollinen]]. Sen sijaan ehtoollisen merkityksestä kristittyjen kesken on suurtakin erimielisyyttä. Useissa vanhoissa kirkkokunnissa (mm. katolinen, ortodoksinen, luterilainen ja anglikaaninen kirkko) ehtoollisen katsotaan antavan yhteyden Kristuksen todelliseen ruumiseen ja vereen ja siten yhteyden Jumalaan. Sen sijaan reformoidun kirkon käsityksen mukaan ehtoollinen on lähinnä muistoateria, jota vietetään Kristuksen käskyn johdosta. Tätä tulkintaa edustavat myös monet ns. vapaakirkot.▼
▲Muita kristinuskon pyhiä toimituksia ovat
Muita pyhiä toimituksia ovat mm. [[konfirmaatio]], [[rippi]], [[avioliitto]]on vihkiminen, [[hautaan siunaaminen]] ja [[pappi]]svihkimys. Pyhinä toimituksina niiden katsotaan välittävän Jumalan armoa. Monissa protestanttisissa vapaakirkoissa näitä toimituksia ei välttämättä tunnusteta tai käytetä.
Erittäin monissa kristillisissä kirkkokunnissa on käsitys jonkinlaisesta [[pappi]]s- tai saarnavirasta, jonka tehtävänä on hoitaa pyhiä toimituksia sekä julistaa pelastuksen sanomaa niille, jotka eivät ole sitä vielä kuulleet.
==Dogmit==
| |||