Ero sivun ”Venäjän perustuslaillinen kriisi 1993” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 14:
Syksyllä 1992 Jeltsin oli menettää otteensa maasta parlamentin harjoittaman painostuksen takia. Jeltsin erotti parlamenttia hillitäkseen uudistusmielisen pääministeri [[Jegor Gaidar]]in, ja asetti tilalle konservatiivisemman kaasumonopolin johtaja [[Viktor Tšernomyrdin]]in. Parlamentti oli aluksi mielissään, mutta huomasi pian, että Tšernomyrdin jatkoi tosin hidastaen Gaidarin linjaa, vaikka lupasi muuttaa nykyistä uudistuspolitiikkaa. Näin uudistusmielisen hallituksen ja vanhoillisen parlamentin riita jatkui.
 
Vuonna 1993 Venäjän presidentti Boris Jeltsin päätti jättää Neuvostoliiton aikana valitun parlamentin, korkeimman neuvoston, istumaan alkuperäisen toimikautensa loppuun asti. Parlamentti vastusti tässä asiassa Jeltsiniä. Tämä johti siihen, että muun muassa varapresidentti [[Aleksandr Rutskoi]] alkoi ajaa omaa linjaansa. Parlamentissa ja hallituksessa oppositioryhmien politiikka käytti vaatimuksiensa tukeatukena etenkin Venäjän talousuudistusten epäonnistumista, jotka johtivat kansan köyhtymiseen.
 
Presidentin ja häntä vastustavan parlamentin välinen valtakiista lamautti normaalin politiikan. Maata hallittiin tällöin pääosin presidentti Boris Jeltsinin ja hallituksen antamilla asetuksilla. Kevättalvella 1993 oppositio oli moneen otteeseen saamaisillaan Jeltsinin äänestyksissään tilanteeseen, jossa hänen olisi pakko erota tai käyttää väkivaltaa. Maalis-huhtikuussa 1993 parlamentin puhemies [[Ruslan Hasbulatov]] aloitti parlamentin maratonistunnon - parlamentti kokoontui seitsemän päivää viikossa. Tällä yritettiin väsyttää Jeltsin, jolla tiedettiin olevan fyysisiä heikkouksia.