Ero sivun ”Lutetium” versioiden välillä

Luonnon lutetium koostuu kahdesta [[isotooppi|isotoopista]]: pysyvästä ¹⁷⁵Lu (97,4&nbsp;%) ja [[radioaktiivisuus|radioaktiivisesta]] ¹⁷⁶Lu (2,6&nbsp;%, [[puoliintumisaika]] 3,76×10¹⁰ vuotta). Tätä radioaktiivista isotooppia voidaan käyttää [[meteoriitti]]en iän määritykseen. Se on heikko [[beetasäteily|beetasäteilijä]]<ref name="Emsley_242"/>. Yhteensä lutetiumille tunnetaan 34 radioaktiivista isotooppia, poislukien [[ydinisomeeri]]t. Niiden [[massaluku|massaluvut]] vaihtelevat välillä 150–184. Kaikista epästabiilein isotooppi on ¹⁵⁰Lu, jonka puoliintumisaika on 45 millisekuntia, pysyvin on ¹⁷⁶Lu.<ref name="britannica"/> Lutetiumin isotoopit, joidejoiden massaluku on alle 175 hajoavat pääasiassa β⁺-hajoamisella, mutta joukossa on myös elektroninsieppauksella hajoavia nuklideja. Raskaammat isotoopit hajoavat β^--hajoamisella.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä =G. Audi, O. Bersillon, J. Blachot & A.H. Wapstra | Otsikko =The Nubase evaluation of nuclear and decay properties | Julkaisu =Nuclear Physics A | Ajankohta =2003 | Vuosikerta =729 | Numero =1 | Sivut =3-128 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite= | Tunniste= | www =https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0375947403018074 | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu =29.1.2018 | Kieli ={{en}} | Lopetusmerkki = }}</ref>