Wikipedia

Ero sivun ”Länsi-Ukrainan kansantasavalta” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
LKFbot (keskustelu | muokkaukset)
botit
38 359 muokkausta
p →‎Lähteet: Otsikkokorjailua per pyyntö using AWB
p w-fix
Rivi 6:
|pääkaupungin-koordinaatit=
|valtionpäämiehen-nimike=[[Presidentti]]<br />[[Pääministeri]]
|nykyinen-valtionpäämies=[[Jevhen PetruševitšPetruševytš]]<br />[[Kost LevitskiLevytskyi]], [[Sidir HolubovitšHolubovytš]] ja [[Jevhen Petruševitš]]Petruševytš
|alan-sijaluku =
|pinta-ala =
Rivi 54:
 
== Valtiosihteeristön muodostaminen kansallisneuvoston hallitukseksi ==
5. marraskuuta 1918 Länsi-Ukrainan kansallisneuvosto antoi julistuksen, jossa määriteltiin Länsi-Ukrainan kansantasavallan periaatteet. 9. marraskuuta Länsi-Ukrainan kansallisneuvosto muodosti hallituksekseen valtiosihteeristön, johon tui 14 jäsentä [[Kost LevitskiLevytskyi]]n johdolla.
 
13. marraskuuta 1918 julkaistiin väliaikainen laki Länsi-Ukrainan kansantasavallan itsenäisyydestä sekä määriteltiin 16. marraskuuta. Länsi-Ukrainan alue- ja paikallishallinnon periaatteet. Ne perustuivat edustukselliselle demokratialle kansalliskokouksessa ja paikallisissa elimissä.
Rivi 61:
22. marraskuuta 1918 puolalaiset onnistuivat valtaamaan Lvivin ja hallituksena toimiva valtiosihteeristö siirtyi [[Ternopil]]iin. 22.–25. marraskuuta 1918 järjestettiin ukrainalaisten hallussaan pitämällä alueella kansallisneuvoston vaalit 150 kansanedustajan valitsemista varten. Kansallisilla vähemmistöille, kuten puolalaisille, juutalaisille ja muille oli varattu noin 1/3 edustajanpaikoista. Puolalaiset boikotoivat vaaleja, kun taas juutalaiset osallistuivat niihin saaden noin 10 prosenttia paikoista. Vuoden 1919 alussa 1.–2. tammikuuta hallitus siirtyi [[Stanislaviv]]iin.
 
Ukrainan kansallisneuvosto muodosti 2. kokouksessaan 3. tammikuuta itselleen puhemiehistön [[Jevhen PetruševitšPetruševytš]]in johdolla ja samalla valittiin [[Sidir HolubovitšHolubovytš]]in johtama [[kokoomushallitus]]. Hallitus ryhtyi toteuttaa muun muassa maareformia ja diplomaattisuhteiden solmimisia [[Brasilia]]n, [[Itävalta|Itävallan]], [[Tšekkoslovakia]]n, [[Weimarin tasavalta|Saksan]], [[Unkari]]n, [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] kanssa. Kaiken kaikkiaan näitä maita oli 15.
 
Sodan aikana Länsi-Ukrainan kansantasavalta piti yllä ilmoituksensa mukaan tilapäisesti Itävallan lait sekä itävaltalaisen verotuksen. Sodan vuoksi verokertymä oli vähäinen. Valtio sai tulonsa öljyn ja suolan viennistä.
Rivi 77:
Keväällä 1919 Länsi-Ukrainan armeijassa oli noin 60&nbsp;000 sotilasta, jotka olivat jakautuneet kolmeen osaan. Tämä voima riitti kesään 1919 asti [[Romania]]n vastustamiseen [[Bukovina]]ssa ja [[Puola]]n torjumiseen Itä-Galitsiassa. Koska Ranska kuitenkin osallistui [[Neuvosto-Venäjä]]n vastaiseen [[interventio]]on voimakkaasti, tarjosi se puolalaisten tueksi 90&nbsp;000 sotilaan vahvuiset ranskalaisjoukot saamaan aikaan, kun Romania hyökkäsi [[Podolia]]sta. Länsi-Ukrainan hallitus joutui pakenemaan 26. toukokuuta Stanislavivista [[Kamenets-Podolski]]in. Länsi-Ukrainan armeija joutui vetäytymään Ukrainan puolelle 16.–17. kesäkuuta 1919 välisenä aikana ja näin Länsi-Ukrainan kansantasavallan hallitus menettää alueensa hallinnan.
 
=== Vallan keskittäminen Jevhen PetruševitšillePetruševytšille ===
9. kesäkuuta 1919 Ukrainan kansallisneuvoston puhemiehistö ja valtiosihteeristö uskoi toimeenpanovallan [[Jevhen Petruševitš]Petruševytš]ille, joka sai diktaattorina nimittää Länsi-Ukrainan kolmannen hallituksen. Länsi-Ukrainan valtiosihteeristö siirsi 100&nbsp;000 sotilasta käsittävän armeijansa Ukrainaan ja toivoi, että se hyökkäisi [[Kiova]]sta [[Lviv]]iin puolalaisia vastaan.
 
Ukrainan pääsihteeristö piti Neuvosto-Venäjää ja [[Denikin]]in [[Krim]]iltä operoimaa [[Etelä-Venäjän armeija]]a itselleen vaarallisempana ja pyrkii siksi tekemään rauhan Puolan kanssa. Puola oli valmis rauhaan Ukrainan pääsihteeristön kanssa, mikäli Puolalle annetaan Länsi-Ukrainan Itä-Galitsia, joka sille oli kuulunutkin ennen vuoden 1772 [[Puolan ensimmäinen jako|Puolan ensimmäistä jakoa]], jossa se siirtyi Itävalta-Unkarin Itävallan keisarikunnan hallitsemaan osaan.
Rivi 89:
 
===Länsi-Ukrainan pakolaishallitus===
15. marraskuuta 1919 Jevhen PetruševitšPetruševytš jätti Kaminets-Podilskin hallituksineen ja meni Romanian kautta Wieniin pakolaishallitukseksi vastustaessaan Ukrainan aikomusta luovuttaa Länsi-Ukraina Puolalle.
 
2. joulukuuta 1919 Ukrainan pääsihteeristö ja Puolan hallitus allekirjoittivat sopimuksen, jonka mukaan raja kulkee Zbruchissa ja Itä-Galitsia jää Puolalle ukrainalaisen väestön kanssa sovittavin ehdoin. Tämä vahvistettiin Ukrainan ja Puolan välisessä [[Varsova]]n rauhansopimuksessa 20. huhtikuuta 1920.
 
1. elokuuta 1920 PetruševitšPetruševytš muodosti Länsi-Ukrainan neljännen hallituksen pakolaishallituksena viiden diktaattorina nimittämänsä henkilön kanssa pyrkien uudistamaan kansallisen yhtenäisyyden. Pakolaishallitus pyrki kannustamaan vastarintaan puolalaisia vastaan.
 
Puolan alahuoneen vaaleissa 5. marraskuuta 1922 Itä-Galitsian äänestysprosentti oli 40 ja 12. marraskuuta 1922 ylähuoneen vaaleissa 37 prosenttia. Boikotin tarkoituksena oli osoittaa ukrainalaisuutta. Puola alkoi olla heikoilla Neuvosto-Venäjän Varsovaan suuntautuneen hyökkäyksen vuoksi. Runsas puolta vuotta myöhemmin puolalaisten aseman vahvistuttua, Neuvosto-Venäjä ja Puola sopivat [[Riika|Riian]] rauhansopimuksessa Itä-Galitsian jäämisestä Puolalle 1921.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Länsi-Ukrainan_kansantasavalta”