Ero sivun ”VT-linja” versioiden välillä

Ylipäällikkö antoi 6. marraskuuta 1941, määräyksen Karjalankannaksen armeijakunnille, että niiden oli määrä suunnitella etulinjan taakse tukilinja.<ref name="AutoXS-1"/> Näin suunniteltiin VT-linja, jonka rakennustöitä tehtiin vuosina 1942–1943, joihin osallistui pääosin Kannaksen yleisreservejä, joka oli perin vähäinen joukko näinkin suureen rakennusurakkaan.<ref name="v1"/> Myöhemmin linjan rakennustöissä käytettiin päälinjasta (Mannerheim-linja) taakse reserviin vedetyt 3. ja 18. divisioonan sekä Ratsuväkiprikaatin miehet aina Neuvostoliiton suurhyökkäykseen asti.<ref name="v2"/> Rakennustöiden johtoon Mannerheim määräsi Yleisesikunnan päällikön kenraaliluutnantti [[Edvard Hanell]]in 28. tammikuuta 1942 alkaen.<ref name="v3"/>

 

 

Puna-armeijan [[Kannaksen suurhyökkäys 1944|suurhyökkäyksen]] alkaessa kesäkuussa [[1944]] oli VT-linja vielä keskeneräinen. Se oli linnoitettu jotensakin Vemmelsuulla ja Kivennavan kaistalla sekä joltisakin Sahakylässä ja Viipurin–Leningradin radan varressa.<ref name="v1"/> Näin tämä keskeneräinen tukiasema murtui [[Kuuterselän taistelu|Kuuterselässä]] [[15. kesäkuuta]].<ref name="AutoXS-3"/> Samaan aikaan puolustus murtui Suomenlahden lähellä, ja vaikka [[Siiranmäen taistelu|Siiranmäessä]] saatiin torjuntavoitto, se ei enää pelastanut VT-asemaa.<ref name="AutoXS-4"/> Linjaa puolustamassa oli liian vähän suomalaisia, vain viisi divisioonaa ja ratsuväkiprikaati, venäläisten viittä armeijakuntaa vastaan.<ref name="AutoXS-5"/> Lisäksi torjunnan kannalta tärkeä [[tykistö]] puuttui.{{lähde|kenen mukaan?}} Linjan murruttua suomalaiset aloittivat vetäytymisen [[VKT-asema]]an 16. kesäkuuta 1944 alkaen.<ref name="AutoXS-6"/>