Ero sivun ”Punaiset prikaatit” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Via Fanin verilöyly: korjattu pari virhettä ja lisätty pari yksityiskohtaa |
p →Oikeudelliset seuraamukset: korjattu väärä päivämäärä (oma virhe, luin väärän rivin) |
||
Rivi 68:
*'''Raimondo Etro''' (s. 1957): pidätettiin 1996, ja sai Moron kidnappauksessa käytettyjen aseiden kätkemisestä 20 vuotta ja kuusi kuukautta vankeutta.
*'''Adriana Faranda''' (s. 1950): pidätettiin 29. toukokuuta 1979, tuomio: 26 vuotta vankeutta, pääsi ehdonalaiseen vapauteen 1994.
*'''Raffaele Fiore''' (s. 1954): pidätettiin
*'''Prospero Gallinari''' (1951–2013): pidätettiin 24. syyskuuta 1979, tuomio: elinkautinen. Siirrettiin kotiarestiin 1996 vaikean sydänvian takia, vapautettiin lopullisesti 2010. Kuoli sydänkohtaukseen kodissaan.
*'''Alvaro Lojacono''' (s. 1955): tuomittu poissaolevana elinkautiseen. On Sveitsin kansalainen ja tuomittu Sveitsissä 1989 henkirikoksesta 17 vuoden vankeuteen. Sveitsi ei luovuta omia kansalaisiaan.
Rivi 80:
Tammikuussa 1982 [[karabinieeri]]t vapauttivat Prikaatien kidnappaaman yhdysvaltalaisen prikaatikenraali ''James Dozierin'' ja käännyttivät useita kidnappaukseen osallistuneita BR:n jäseniä ilmiantajiksi.
[[Image:RCurcio_galassia.jpg|thumb|Punaisten prikaatien perustajajäsen ja järjestön johtaja vuosina 1970-75 Renato Curcio, kuvassa vuonna 2008.]]
== Prikaatien päätepysäkki==
Punaisten Prikaatien heikennyttyä ja monien jäsenten käännyttyä ilmiantajiksi järjestö repesi 1984 kahteen ryhmään: "[[Kommunististen taistelijoiden puolue]]" (BR-PCC) ja "[[Kommunististen taistelijoiden liitto]]" (BR-UCC). Samana vuonna useat vangitut Punaisten prikaatien jäsenet hylkäsivät julkisesti aseellisen taistelun toimintamuotona.
| |||