Ero sivun ”Jalmari Sinivaara” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tjp (keskustelu | muokkaukset)
Ak: Uusi sivu: '''Jalmari Sinivaara''', ent. ''Sillman'' (s. 1892 Orimattila) oli suomalainen Etsivä Keskuspoliisin toimistopäällikkö joka vastasi 1920- ja 1...
 
p korjattu pari linkkiä, lisätty pilkkuja
Rivi 1:
'''Jalmari Sinivaara''', ent. ''Sillman'' (s. [[1892]] [[Orimattila]]) oli suomalainen [[Etsivä Keskuspoliisi|EtsiväEtsivän Keskuspoliisin]] toimistopäällikkö, joka vastasi 1920- ja 1930-luvulla Suomessa asuneiden venäläisten valkoemigranttien toiminnan tarkkailusta.<ref name=mainio>[Aleksi Mainio : ''Terroristien pesä. Suomi ja taistelu Venäjästä 1918–1939''. Siltala 2015, sivut 34-36, 76].</ref>
 
Maanviljelijäperheeseen syntynyt Sinivaara opiskeli [[Helsingin yliopisto]]ssa humanistisia aineita ja venäjän kieltä asuessaan Venäjällä. Hän oli [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] aikana rautateiden palveluksessa. Suomen itsenäistyttyä hän oli ensin [[Suomen yleisesikunnan johtama tiedustelu 1918–1945|Suomen yleisesikunnan tiedustelun]] palveluksessa toimien salanimellä ''Juri Sikorsky'' vakoojana [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]] 1918–1920. Suomeen palattuaan Sinivaara oli yleisesikunnan tiedusteluosaston virkailijana heinäkuuhun 1924 saakka, jolloin hän siirtyi Etsivän Keskuspoliisin [[Terijoki|Terijoen]] alaosaston palvelukseen riitaannuttuaan esimiehensä Gustaf Rosenströmin (myöh. [[Kustaa Rautsuo]]) kanssa.<ref name=mainio/>
 
Marraskuussa 1924 Etsivän Keskuspoliisin yhteyteen perustettiin toimisto VIII:n nimellä tunnettu erittäin salainen yksikkö, jota ei ollut virallisesti olemassa, ja Sinivaarasta tuli toimiston johtaja. Toimisto oli suoraan Etsivän Keskuspoliisin johtajan [[Esko Riekki|Esko Riekin]] alaisuudessa ja sen tehtävänä oli valvoa suomalaisia kommunisteja ja Suomessa asuvia venäläisiä valkoemigrantteja. Toimisto perustettiin niiden ajatusten perusteella, joita [[Urho Kekkonen]], [[Urho Piha]] ja [[Kaarlo Hillilä]] olivat esittäneet muistiossaan tiedustelutoiminnan tehostamisesta.<ref name=mainio/>
 
Sinivaara hankki toimiston palvelukseen agentteja ja tiedottajia venäläisistä emigranttipiireistä. Näihin agentteihin kuuluivat muun muassa [[Kirill Pushkareff]] (salanimi Carl Puškin), [[Pjotr P. Sokolov]] (salanimi P. Kolberg) ja [[Anatoli N. Toll]] (salanimi Heikki Paavilainen). Agenttien kautta hankittiin tiedustelutietoa muun muassa emigranttien suunnittelemista terrori-iskuista [[Neuvostoliitto]]on. Sinivaara hoiti toimistoa kotoaan käsin ja hän loi kontaktiverkostojaan muun muassa ravintolailtoja järjestämällä. Verkostojen luonti oli kallista ja Sinivaara itsekin velkaantui pahoin.<ref name=mainio/>
 
Sinivaara oli [[ulkomaalaistoimisto]]n edeltäjänä olleen passitoimiston apulaispäällikkönä vuosina 1938–1946.<ref>[http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1402 Antero Leitzingerin kirja-arvostelu Oula Silvennoisen teoksesta ''Salaiset aseveljet - Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933-1944'', Agricolan kirja-arvostelut 30.10.2008]</ref>