Ero sivun ”Siirtomaavallan purkautuminen” versioiden välillä

'''Siirtomaavallan purkautuminen''' eli '''dekolonisaatio''' tarkoittaa [[Eurooppa|Euroopan]] valtioiden muualla maailmassa omistamien [[Siirtomaa|siirtomaiden]] itsenäistymistä. Siirtomaiden itsenäistyminen tapahtui useassa vaiheessa. [[Yhdysvallat]] itsenäistyi jo vuonna 1776, ja suurin osa [[Latinalainen Amerikka|Latinalaisen Amerikan]] valtioista 1800-luvun aikana. [[Aasia]]n ja [[Afrikka|Afrikan]] siirtomaiden itsenäistyminen alkoi pääosin [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen ja huipentui 1950–1960-luvuilla. Jotkin entiset siirtomaat kuuluvat yhä entisiin emämaihinsa niin sanottuina [[merentakaiset alueet|merentakaisina alueina]], kuten esimerkiksi [[Ranskan GuyanaGuayana]].

[[Nationalismi|Kansallisuusaate]] kasvoi Amerikan siirtomaissa [[1700-luku|1700-]] ja [[1800-luku|1800-luvuilla]]. Siirtomaiden tyytymättömyys isäntävaltioihin aiheutti lukuisia kapinoita. VuonnaNiin [[1775]] tapahtunutkutsutut [[Bostonin teekutsut]] vuonna 1775 käynnistivät [[Amerikan vallankumous|Amerikan vallankumouksen]], jossa [[Yhdysvallat]] syntyi voitettuaan Ison-Britannian [[Yhdysvaltain vapaussota|Yhdysvaltain vapaussodassa]] [[1783]]. Kanadassa siirtomaavallan purkautuminen tapahtui ranskalaisten siirtokuntien jäädessä häviölle briteille, muodollisesti Kanadaa johtaa edelleen EnglanninBritannian lähettämä kenraalikuvernööri.

[[Haiti]]lla mustat orjat nousivat kapinaan [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] heikentämää miehittäjää vastaan. Tämä johti saaren mustat [[Haitin vallankumous|vallankumoukseen]] ja saari itsenäistyi [[1804]]. Vastatoimena Napoleon lähetti kymmeniä tuhansia sotilaista miehittämään Haiti uudestaan, epäonnistuen tässä. Länsimaat asettivat Haitin vuosikymmeniksi saartoon ja Ranska vaati ja sai satojen miljoonien dollareiden (1800-luvun rahan arvossa) korvaukset laskemistaan menetyksistä. Haitin joukot auttoivat muuta Etelä-Amerikkaa aloittamaan vapaustaistelunsa eurooppalaista kolonialismia vastaan.

Espanjan siirtokuntien vapaustaistelu kasvoi [[Etelä-Amerikan itsenäisyyssodat|Etelä-Amerikan itsenäisyyssodiksi]] vuosina [[1808]]–[[1825]]1808–1825 ja [[Meksikon vapaussota|Meksikon vapaussodaksi]] vuosina [[1810]]–[[1821]]1810–1821, mitkä sodat päättivät Espanjan siirtomaavallan Amerikassa. Brasiliassa kansallismieliset nousivat kapinaan ja Portugalin kuninkaan poika [[Pedro I]] tuki heitä. Brasilia itsenäistyi [[1822]] ja Pedro I:stä tuli Brasilian keisari. Kaikissa Etelä-Amerikan maissa valta on 1900-luvun loppuun asti pysynyt valkoisella vähemmistöllä. Vasta 2000-luvulla alkuperäisamerikkalaisia on noussut maiden johtoon.

[[Yhdysvallat]] oli jo luopunut siirtomaistaan, kuten Filippiineistä. Samaa vaadittiin EnglanniltaBritannialta mm.muun muassa [[Intia]]ssa. Aluksi brittihallinto ei halunnut luopua maasta, mutta [[Mahatma Gandhi]]n johtama itsenäissyysliike ja sen järjestämä [[passiivinen vastarinta]] johtivat lopulta vuonna [[1947]] brittien vetäytymiseen ja Intian ja [[Pakistan]]in itsenäistymiseen.

Ranska halusi palauttaa valtansa Japanin siltä viemiin [[Kaukoitä|Kaukoidän]] siirtomaihin, jokamikä johti vuonna [[1946]] [[Indokiinan sota]]an, jossa Ranskan sotatoimien päärahoittajana toimi Yhdysvallat. Sota päättyi vuonna [[1954]] Ranskan tappioon ja entisen [[Indokiina]]n alueelle kolmesta eri kansasta syntyi kolme "uutta" valtiota: [[Laos]], [[Vietnam]] ja [[Kambodža]]. Vietnamin yhdistyminen vei vielä 20 vuotta sotaa Yhdysvaltoja vastaan, jossa sodassa kuoli noin viisi miljoonaa vietnamilaista. Yhdysvaltojen vastarinta levitti sodan kaikkiin kolmeen maahan.

Oseaniassa siirtomaavallan purkautumista tapahtui AustalianAustralian ja Uuden-Seelannin itsenäistyessä. Tyynenmeren saarivaltioista osa on edelleen alueen ulkopuolisten maiden vallassa.

Ensimmäisen maailmansodan seurauksena Saksa menetti siirtomaansa Afrikassa, mutta ne siirtyivät [[Kansainliiton]] kautta lähinnä EnglanninBritannian alusmaiksi (esim. Namibia ja Tanganjika). Suuri talouslama heikensi Euroopan maiden kykyä pitää siirtomaansa valtansa alla niiden kansojen siirtyessä eri asteiseen vastarintaan pyrkimyksenä vapautua eurooppalaisesta kolonialismista.

Ennen toista maailmansotaa itsenäisiä valtioita Afrikassa olivat vain [[Liberia]], [[Egypti]], [[Etiopia]] ja [[Etelä-Afrikka]]. Näistä Liberia oli Yhdysvalloista muuttaneiden entisten mustien orjien alue, jossa tulokkaat ottivat vallan maan alkuperäisasujilta muuttaen maan kielen ja kansakunnan nimen. Westminsterin säädöksellä EnglantiBritannia julisti eräitä siirtomaitaan vapaaksi vuonna 1931, mm.muun muassa Etelä-Afrikka sai näin muodollisen itsenäisyyden ilman omaa toimintaa vapauden saamiseksi. Egypti tuli muodollisesti itsenäiseksi vuonna 1922, mutta eli käytännössä brittien miehittämänä ja ohjaamana Nasserin hallintoon asti. Etiopia on käytännössä ainoa Afrikan valtio, joka ei joutunut alistumaan eurooppalaiselle kolonialismille, tosin Italia pystyi 1800-luvun lopun Etiopian valloitusyritystensä epäonnistumisen "korjaamisena" moderneilla aseilla miehittämään maa 1940-luvulla viideksi vuodeksi.