|
Riimukirjainten alkuperästä on erilaisia käsityksiä. Suosituimman teorian mukaan ne perustuivat lähinnä [[Latinalainen aakkosto|latinalaisiin kirjaimiin]], mutta niissä on joitakin viitteitä myös pohjoisitalialaisista ja [[kreikkalaiset kirjaimet|kreikkalaisista kirjaimista]]. Esikuvistaan poiketen kaikki riimut olivat kuitenkin suoraviivaisia eikä niissä ollut kaarevia muotoja. Suoria viivoja oli helpompi veistää [[puu]]hun tai hakata [[Kivi|kiveen]]. Lisäksi riimukirjaimilla on kokonaan oma, sekä latinalaisesta että kreikkalaisesta aakkostosta täysin poikkeava, aakkosjärjestyksensä. Sen mukaisesti viikinkien käyttämä nimitys riimuille oli ''futhark'', joka muodostuu kuudesta ensimmäisestä riimuaakkosesta ''f-u-þ-a-r-k''.
Riimukirjaimistoja oli monia tyyppejä. Manner-Euroopan [[Germaanit|germaaneilla]] (gooteilla) oli käytössä 24 merkkiä ja [[Anglosaksit|anglosakseilla]] 30. [[Pohjola]]ssaPohjolassa käyttöön tuli viikinkiajalla lyhyempi 16 merkin riimukirjaimisto, josta oli tanskalainen ja ruotsalais-norjalainen versio.
Riimukirjoitus katosi [[kristinusko]]n myötä [[Eurooppa|Manner-Euroopasta]] ja [[YhdistynytBritanniasta kuningaskunta|Britannia]]sta [[700-luku|700-luvun]] loppuun mennessä. Pohjolassa sitä käytettiin [[800-luku|800]]—[[1100-luku|1100800—1100-luvuilla]], [[Gotlanti|Gotlannissa]] vielä [[1500-luku|1500-luvulla]], ja [[Taalainmaa]]n syrjäseuduilla harvakseltaan jopa vielä [[1800-luku|1800-luvun]] alussa.
[[Riimukivi]]en tekstit ovat yleensä lyhyitä ja kaavamaisia. Kuuluisin ja pisin teksti on [[Rökin kivi|Rökin kivessä]], joka seisoo [[Itä-Götanmaa|Itä-Götanmaalla]] (58.13N-14.40E). Nuorimmat kivet ovat [[Hautakivi|hautakiven]] tapaisia muistokiviä. Kiviin hakattiin usein kirjainten lisäksi [[Kuva|kuvia]].
== Riimut myyteissä ==
[[Skandinaavinen mytologia|Muinaisskandinaavisessa mytologiassa]] [[Yggdrasil]] oli puu, joka yhdisti kaikki [[Yhdeksän Maailmaamaailmaa]]. [[Odin]] oli viisauden ja kuoleman jumala, jolla oli sammumaton tiedonjano. Odinin mielestä tieto oli valtaa, ja hän halusi lahjoittaa tiedon lahjana seuraajilleen. Odin halusi selvittää riimujen salaisuuden, ja niinpä hän keihästi itsensä Gungnir-keihäällään Yggdrasil-puun kylkeen, ja riippui puun kyljessä yhdeksän päivää. Jumala uhrasi itsensä itselleen. Yhdeksän oli erittäin merkityksellinen numero muinaisskandinaavisessa taikuudessa (yhdeksän maailmaa), joten hän oppi yhdeksän (myöhemmin kahdeksantoista) maagista laulua ja kahdeksantoista maagista riimua.
Riimuja käytettiin myös [[Ennustaminen|ennustamiseen]]. [[Tacitus]] mainitsi ennustamiseen käytetyt merkit jo ''[[Germania (kirja)|Germania]]''-teoksessaan vuonna 9798 jaa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Tacitus, Publius Cornelius | Nimeke=Germania | Selite=(Germania, 98.) Latinan kielestä kääntänyt ja lyhyesti selittänyt Tuomo Pekkanen. Latinankielinen rinnakkaisteksti | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=1976 (2. painos 1988) | TunnisteIsbn=ISBN 951-662-180-5}}</ref>. Ei kuitenkaan ole todisteita, että nimenomaan riimuaakkosto olisi ollut germaanien käytössä jo tällöin.
== Tietotekniikassa ==
== Vanha merkitys suomen kielessä ==
''Riimu'' on vanha suomalainen sana siitäkin huolimatta, ettei [[Suomen kieli|suomea]] yleisimmän käsityksen mukaan ole koskaan kirjoitettu riimuilla. Ruotsalainen harrastajatutkija Ove Berg väittää kuitenkin vuonna 2003 julkaistussa kirjassaan ''Runsvenska: svenska finska''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Berg, Ove | Nimeke=Runsvenska, svenska, finska | Julkaisupaikka=Gällivare | Julkaisija=Skrivkammaren i Gällivare | Vuosi=2003 | TunnisteIsbn=ISBN 91-631-2986-8 | Kieli={{sv}} }}</ref> tulkinneensa Ruotsin eteläosista löytyneiden riimukivien tekstejä suomen kielen avulla<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.sr.se/cgi-bin/sisuradio/nyheter/artikel.asp?artikel=375080 | Nimeke=Tutkijat lukevat suomea Ruotsin riimukivistä | Ajankohta=26.2.2004 | Julkaisija=Sisuradio | Viitattu=7.4.2010}}</ref>
Suomen kielessä riimu on tarkoittanut joissakin [[Murre|murteissa]] juovaa, viiltoa, naarmua tai raaputusta.<ref>''Nykysuomen sanakirjassa'' merkitty "harv”harv."”, ei "murt”murt."”</ref> ''Riimustaminen'' oli viillon tekemistä tai naarmuttamista. ''Riimustus'' oli [[koriste]]kuvio esimerkiksi puussa tai luussa. [[Riimusauva]] eli ''pirkka'' oli puusauva, johon oli merkitty viilletyin kuvioin [[kalenteri]]. [[Kirjoitus]] tarkoitti myös alun perin koristekuviointia.
Suomenkielinen sana "runo"”runo” on vanha germaaninen laina, joka on alkuaan merkinnyt salaisuutta tai taikamerkkiä ja jolla on samaa juurta kuin ruotsin "runa"”runa”, joka tarkoittaa riimukirjainta tai -kirjoitusta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Häkkinen, Kaisa. | Nimeke=Nykysuomen etymologinen sanakirja | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2004 | Isbn=951-0-27108-X}}</ref> Toisen teorian mukaan germaaninen sana tulee indoeurooppalaisesta juuresta *reuə- "kaivaa”kaivaa, kaivertaa"kaivertaa”.<ref>Friedrich Kluge, Friedrich: ''Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache''. Berlin: New York: Walter de Gruyter, Berlin/New York 2001,. ISBN 978-3-11-017473-1. {{de}}</ref>
== Katso myös ==
* [[Unkarilaiset riimut]]
* [[Käymäjärven kivi]]
== Kirjallisuutta ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Oja, Heikki | Nimeke=Riimut. Viestejä viikingeiltä | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=2015 | TunnisteIsbn=ISBN 978-952-222-591-7}}
== Aiheesta muualla ==
* Marko Lamberg: [http://www.jyu.fi/gammalsvenska/runkunskap.htm Tietoa riimuista].
* [http://www.thuleia.com/riimut.html Riimujen merkitykset]. Thuleian tupa.
* Hanna Pesonen: [http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/505078 Riimujen salat]. MTV3 Helmi 17.4.2008.
{{Metatieto}}
| 