Ero sivun ”Yöpakkaset” versioiden välillä

K.-A. Fagerholm pahoitteli hallituksensa − jolla oli ollut tukenaan eduskunnan enemmistö − kohtaloa myöhemmin muistelmissaan. Hän kirjoitti muun muassa: ”''En halua kieltää, että häpesin isänmaan joutumista sellaiseen tilanteeseen, etteivät Suomen kansa ja eduskunta itse saaneet määrätä, millainen hallitus maalla tulisi olla. Se tuntui jollakin tavoin alentavalta.''”<ref> Fagerholm: ''Puhemiehen ääni'', s. 324. </ref> Hallituksensa sisäisesisäisestä ilmapiiristä Fagerholm totesi, että ”''hallituksella oli kaikki edellytykset hoitaa maan ahaansaasiat kuntoon. Yhteistyö hallituksen sisällä oli erinomainen. Kaikki ministerit halusivat tehdä parhaansa. Mutta niin ei saasaanut tapahtua. Hallitus ei saanut tulla suosituksi.''” Fagerholmin mukaan erityisesti maalaisliittolaiset ministerit olivat häpeissään hallituksen kaatumisesta.<ref> Fagerholm: ''Puhemiehen ääni'', s. 323.</ref> Historiantutkijat kiistelevät yhä siitä, mitkä olivat Urho Kekkosen motiivit hänen osallistuessaan Fagerholmin hallituksen kaatamiseen.

Yöpakkaskriisi seurasi Johannes Virolaista Urho Kekkosen ja Neuvostoliiton silmissä vuosikymmenien ajan, ja se nousi jälleen esille ns. [[juhannuspommi]]n muodossa kesällä [[1979]]. Keskustapuolueen ns. [[K-linja]] pyrki käyttämään yyöpakkaskriisiä hyväkseen vielä syksyllä [[1981]] tarkoituksenaan estää Virolaisen valinta puolueen presidenttiehdokkaaksi [[Suomen presidentinvaali 1982|vuoden 1982 vaaleissa]].