Ero sivun ”Anarkismi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti muutti englanninkieliset termin suomenkielisiksi, ja siirsi "Katso myös" -osion oikeaan kohtaan. |
p clean up, typos fixed: ja ja → ja using AWB |
||
Rivi 3:
'''Anarkismi''' on taloudellisista, yhteiskunnallisista ja sosiaalisista valtahierarkioista vapaata yhteiskuntaa tavoitteleva poliittinen ideologia, joka korostaa [[Yksilönvapaus|yksilönvapautta]]. Anarkismin klassisen määritelmän mukaan se on ajattelutapa, jossa vastustetaan [[valtio]]ta, siihen sisältyvän pakkovallan, poliittisen auktoriteetin sekä valtakoneiston muodollis-oikeudellisuuden ja byrokraattisuuden vuoksi.
Sana ”anarkismi” tulee muinaiskreikan johtajattomuutta tai esivallan puutetta tarkoittavasta sanasta, joka keskiajalla käännettiin latinaksi muodossa ''anarchia''<ref>http://cnrtl.fr/etymologie/anarchie
Anarkismi on keskeisesti [[Statismi|antistatistinen]] ideologia, mutta valtiovastaisuuden lisäksi anarkismiin kuuluu hierarkkisesti organisoidun [[teollisuus]]tuotannon kritiikkiä. Sekä anarkismi että [[sosialismi]] kehittyivät [[teollinen vallankumous|teollisen vallankumouksen]] seurauksena ja vastasivat sen ajan yhteiskunnan ongelmiin. Yleisesti ottaen anarkistit suhtautuvat kriittisesti edustukselliseen [[demokratia]]an, eivätkä äänestä valtion järjestämissä vaaleissa.
Rivi 14:
Historiallisesti anarkismi on 1800-luvulta lähtien ollut vapautta ja tasavertaisuutta korostava sosialistinen työväen aate, jonka edustajat pitivät aatettaan vaihtoehtona [[marxismi|marxilaiselle]] valtion haltuunottamiseen tähdänneelle sosialismille. Anarkistien ja marxilaisten tiet erosivat [[Ensimmäinen internationaali|ensimmäisen internationaalin]] vuoden 1872 [[Haagin kongressi]]ssa. Myöhemmin on syntynyt myös muita, ideologialtaan merkittävästi anarkismin perinteestä poikkeavia ajattelusuuntia, jotka liittävät itsensä anarkismiin.
Anarkismin yhteiskunnallisen merkityksen katsotaan vähentyneen [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen merkittävästi, mutta anarkistisia liikkeitä ja ajattelijoita on yhä olemassa ympäri maailmaa. Anarkismin käytännön muodot vaihtelevat kontekstista riippuen; sen alla voidaan esimerkiksi vastustaa finanssikapitalismia tai sotilaallista interventionismia tai edistää alueellista itsehallintoa. Anarkistisia menettelyjä on otettu käyttöön esimerkiksi hippiliikkeessä, talonvaltaustoiminnassa, aseistakieltäytymisen parissa ja eläinten oikeuksien puolustajien piirissä. Myös kansainvälinen [[piraattiliike]] on mahdollista nähdä anarkistisena liikkeenä. Anarkismi ei välttämättä tarkoita mitään vakiintunutta poliittista ideologiaa. Filosofisena aatesuuntana se voi myös tarkoittaa vapautta ”ajatella omilla aivoillaan”, olla oma itsensä ja sanoa, mitä oikeasti ajattelee. Joillekin anarkismi kuvastaa puhtaasti vapautta.
== Anarkismin historiaa ==
Rivi 21:
Varhaisimmat anarkistisiin teemoihin viittaavat ajatukset ovat peräisin jo kuudennelta vuosisadalta ennen ajanlaskumme alkua, jolloin niitä esitti [[Kiina]]ssa [[Taolaisuus|taolainen]] filosofi [[Laozi]] sekä myöhemmin muun muassa [[Zhuangzi]]. Vastaavaa ajattelua [[Antiikin Kreikka|antiikin Kreikassa]] edustivat [[Kyynikot|kyynikkojen]] koulukuntaan lukeutunut [[Diogenes Sinopelainen]] ja [[Stoalaisuus|stoalaisuuden]] perustaja [[Zenon Kitionilainen]]. Jotkut anarkistikristityt puolestaan pitävät [[Jeesus]]ta ensimmäisenä anarkistina. Myös [[Islamilaisuus|islamilaisuuden]] historiasta löytyy anarkistiseksi luonnehdittua filosofiaa.
Modernin anarkismin varhaisimpana edeltäjänä pidetään ranskalaisen [[renessanssi]]filosofin [[Étienne de La Boétie]]n ajatuksia, joita hän esitti 1500-luvun puolivälissä. Myöhemmin sen syntyyn vaikutti muun muassa [[
=== Modernin anarkismin synty ===
Ensimmäisenä varsinaisena anarkistifilosofina pidetään 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa vaikuttanutta englantilaista [[William Godwin]]ia, vaikka hän ei itse käyttänytkään nimitystä omissa teoksissaan. Godwinin pääteos on vuonna 1793 ilmestynyt ''[[Political Justice]]'', jossa hän muun muassa esitti, että valtiovallalla on haitallinen vaikutus yhteiskunnalliseen kehitykseen ja oletti sen syrjäytyvän tarpeettomana kansan tietoisuuden lisääntyessä. Godwin ei kannattanut vallankumouksellisuutta, vaan ajoi muutosta rauhanomaisen kehityksen kautta.
Ranskalainen [[Pierre-Joseph Proudhon]] oli ensimmäinen itseään anarkistiksi kutsunut filosofi ja poliitikko. Vuonna 1840 julkaistun ''[[Qu'est-ce que la propriété?]]'' (Mitä on omaisuus?) -teoksensa myötä häntä pidetään modernin anarkismin perustajana. Proudhon vastusti valtiota, järjestäytynyttä uskontoa sekä kapitalismia, ja hänen ajattelullaan oli suuri vaikutus myöhempien vuosikymmenten anarkisteihin. Ensimmäinen itseään [[Libertarismi|libertaarina]] pitänyt filosofi oli ranskalainen anarko-kommunisti [[Joseph Déjacque]]. Muita ennen vuonna 1864 tapahtunutta kansainvälisen työväenliikkeen järjestäytymistä vaikuttaneita anarkistifilosofeja olivat muun muassa saksalainen [[Max Stirner]] ja ranskalainen [[Anselme Bellegarrigue]].
=== Kansainvälisen työväenliikkeen nousu ja 1800-luvun suuntaukset ===
[[Tiedosto:Bakunin.png|thumb|[[Mihail Bakunin]] on ehkä historian merkittävin anarkisti.]]
Merkittävimmät anarkistien liikkeet ovat juontuneet 1800-luvulla voimistuneesta työväenliikkeen liikehdinnästä. Aate voidaan tässä historiallisessa muodossaan nähdä [[sosialismi]]n yhtenä muotona. Anarkistisia liikkeitä syntyi erityisesti "[[Euroopan hullu vuosi|Euroopan hullun vuoden]]" 1848 myötä, jolloin kymmenessä Euroopan valtiossa nähtiin eri pituisia vallankumouksia ja kapinoita vallitsevaa hallintoa vastaan. Vuonna 1864 perustettiin työväenliikkeen [[ensimmäinen internationaali]], joka kokosi samaan yhteistyöjärjestöön eri suuntauksia, joihin anarkistien lisäksi kuului muun muassa [[Blanquismi|blanquisteja]], [[Sosiaalidemokratia|sosiaalidemokraatteja]], radikaaleja sosialisteja sekä eri maiden ammattiliittojen jäseniä.
Ensimmäisessä internationaalissa historian merkittävimpiin anarkisteihin lukeutuva [[Mihail Bakunin]] kiisteli [[Karl Marx]]in kanssa siitä, tavoitetaanko sosialistinen yhteiskunta parhaiten tuhoamalla valtio heti, vai käyttämällä valtiota uuden yhteiskunnan rakentamisen apuvälineenä. Bakunin oli sitä mieltä, että jos työväenliike kaappaa vallan, syntyy uusi ”[[proletariaatin diktatuuri]]”, joka on vielä nykyistä valtaa pahempi. Bakuninin ja Marxin riitely huipentui vuoden 1872 syyskuussa pidetyssä [[Haagin kongressi]]ssa, jolloin kansainvälinen työväenliike hajosi anarkisteihin ja marxilaisiin. Taustalla oli suhtautuminen edellisen vuoden [[Pariisin kommuuni]]n tapahtumiin, jossa molempien osapuolten edustajilla oli ollut merkittävä osuus. Marx syytti kommuunin epäonnistumisesta anarkisteja, jotka hänen mielestään olivat haaskanneet aikaa [[Suora demokratia|suoran demokratian]] mukaisiin äänestyksiin ja kokouksiin hallituksen armeijan tuhoamisen sijasta. Bakuninin kannattajat, joista merkittävin ryhmä oli [[sveitsi]]läisiä kelloseppiä edustanut ''[[Juran liitto]]'', erosivat internationaalista Haagin kongressissa ja perustivat muutamaa viikkoa myöhemmin Sveitsissä [[Anarkistinen internationaali|anarkistisen internationaalin]]. Vuonna 1872 tapahtunut työväenliikkeen hajaannus on näkyvissä vielä nykypäivänäkin anarkistien ja puoluepolitiikassa mukana olevien vasemmistolaisten välillä.
Bakuninin tavoin [[Venäjän keisarikunta|Venäjältä]] Keski-Eurooppaan emigroituneet anarkistit olivat saaneet innoituksensa maassa toimineista [[Kyläkunta|mir-yhteisöistä]]. Niillä tarkoitettiin maaseudun kyläkuntia, jotka olivat usein suhteellisen omavaraisia ja joille valtio ilmeni käytännössä lähinnä verottajan muodossa. Kaupungistuneeseen yhteiskuntaan liittyvä anarkismi, josta 1800-luvun lopussa syntyi ammattiyhdistysliikkeen kautta vaikuttava [[anarkososialismi|anarkosyndikalismi]], pyrki muodostamaan talousjärjestelmän, jossa tuotantovälineet olisivat yhteisomistuksessa ja tehtaat demokraattisesti työntekijöiden johtamia. Näissä sosialistisen anarkismin muodoissa ajateltiin, että valta olisi viime kädessä paikallisilla ja mahdollisimman demokraattisilla yksiköillä, jotka muodostaisivat keskenään ylemmän tason organisaatioita suuremman mittakaavan asioiden hoitamista varten.
=== 1900-luvun alkuvuosikymmenet ===
Rivi 40:
Vuonna 1918 [[Saksan keisarikunta|Saksan keisarikunnan]] [[Baijeri]]ssa toimi hetken aikaa anarkistinen tasavalta, jonka kuitenkin [[München]]in ympärille syntynyt saartorengas verisesti kukisti. Historian kuluessa anarkistiset liikkeet ovat päässeet pisimmälle [[Ukraina]]ssa [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] jälkeisinä vuosina sekä [[Espanja]]n [[Katalonia]]ssa 1930-luvulla. Ukrainassa anarkistit pitivät niin sanottua [[Vapaa territorio|Vapaata territoriota]] hallussaan useamman vuoden [[Venäjän sisällissota|Venäjän sisällissodan]] aikana. Alueella toimi [[Nestor Mahno]]n johtama [[Musta armeija]], joka koostui talonpojista ja työläisistä. Se kukisti [[Venäjän valkoinen armeija|Venäjän valkoisen armeijan]], ollen välillä liittoutunut [[Bolševikit|bolševikien]] kanssa, mutta hävisi lopulta taistelun näille. Anarkistien tappio johti Vapaan territorion joutumiseen [[Neuvosto-Venäjä|neuvostovallan]] alle muun Ukrainan tavoin.
Katalonian maakunnan anarkistit aloittivat anarkosyndikalistisen [[CNT]]-ammattiliiton ja [[Federación Anarquista Ibérica|FAI]]-järjestön johtamana [[Espanjan sisällissota|sisällissodan]] puhkeamisen myötä heinäkuussa 1936 niin sanotun [[Espanjan vallankumous (1936)|Espanjan vallankumouksen]]. Se käsitti merkittäviä sosiaalisia ja yhteiskunnallisia uudituksia. [[Barcelona]]ssa vallitsi euforinen vallankumouksen tunnelma, jossa anarkistien punamustat liput liehuivat kaupungin kollektivisoiduissa tehtaissa. Anarkistiseen yhteiskuntamalliin pyrittiin myös Katalonian maaseudulla. Vallankumous kuitenkin keskeytyi vuoden 1937 [[Barcelonan toukokuu]]n tapahtumien myötä. Silloin käydyssä [[Espanjan toinen tasavalta|tasavaltalaisten]] keskinäisessä valtataistelussa anarkistit ja heidän tukenaan olleet [[Trotskilaisuus|trotskilaiset]] menettivät valta-asemansa hallitukselle ja [[Stalin]]in [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] tukemille kommunisteille. Tapahtumia vuoden 1936 Barcelonasta on kuvattu [[George Orwell]]in kuuluisassa teoksessa ''[[Katalonia, Katalonia]]''.
Espanjan sisällissodan aikana nähtiin myös tiettävästi ainoa kerta, kun anarkisteja on ollut minkään maan hallituksessa. Tuolloin muun muassa [[Federica Montseny]] toimi lyhyen aikaa [[Espanjan toinen tasavalta|Espanjan toisen tasavallan]] [[Espanjan kansanrintama|kansanrintamahallituksen]] sosiaali- ja terveysministerinä. Hän oli myös Espanjan historian ensimmäinen naisministeri. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen sosialismin [[Libertarismi|libertaarit]] muodot eivät kyenneet organisoitumaan merkittäviksi poliittisiksi liikkeiksi, ja niiden ajan koettiin olevan ohi. Pienet poliittiset liikkeet ovat kuitenkin pitäneet anarkismia ja muita vapaudellisen sosialismin muotoja elossa, ja on syntynyt myös aivan uusia liikkeitä kuten ekoanarkismi.
Rivi 79:
=== Kapinallinen anarkismi ===
{{Pääartikkeli|[[Anarkistinen insurrektionalismi]]}}
Kapinallinen anarkismi on Italiassa 1970-luvulla kehittynyt anarkismin suunta, jonka juuret ovat klassisessa anarkismissa, etenkin Bakuninin, Malatestan ja Luigi Galleanin kirjoituksissa. Insurrektionalismi hylkää [[Anarkosyndikalismi|syndikalistiset]] metodit aikansa eläneinä, ja painottaa epämuodollista organisaatiota, joka koostuu perussoluista ja läheisryhmistä. Insurrektionalistien päämäärä on yleinen kapina, kansannousu, joka kehittyy anarkistiseksi vallankumoukseksi. Perinteisen ”luokkasodan” käsitteen sijaan insurrektionalistit ovat puhuneet ”sosiaalisesta sodasta”.
Anarkistisen insurrektionalismin keskeinen teoreetikko on italialainen [[Alfredo Bonanno|Alfredo M. Bonanno]].<ref>http://theanarchistlibrary.org/authors/Alfredo_M__Bonanno.html</ref> Insurrektionalismi on voimakkainta Välimeren maissa sekä Etelä-Amerikassa. 2000-luvulla insurrektionalismi on ollut anarkismin voimakkaimmin kasvavimpia suuntauksia, ja sen vaikutukset näkyvät yhä enemmän eri maiden anarkistiliikkeissä.
Rivi 95:
=== Anarkofeminismi ===
{{Pääartikkeli|[[Anarkofeminismi]]}}
Anarkofeminismi on suuntaus, joka korostaa sukupuolten välistä [[Sukupuolten tasa-arvo|tasa-arvoa]]. Sen tavoitteena on päästä eroon sukupuoleen ja seksuaalisuuteen kohdistuvista rooleista. Anarkofeminismin mukaan taistelu [[Patriarkaatti (yhteiskuntatieteet)|patriarkaattia]] vastaan on olennainen osa [[luokkataistelu]]a, eikä myöskään anarkismia voi olla ilman [[feminismi]]ä tai toisinpäin. Suuntauksen juuret ovat jo [[Mary Wollstonecraft]]in 1700-luvun lopun ajatuksissa ja myöhemmin 1800-luvulla muun muassa Mihail Bakunin vastusti patriarkaattia. Merkittävin anarkofeministi on liettualaissyntyinen [[Emma Goldman]], joka vaikutti 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä.<ref>[http://www.anarkismi.net/kapis/37anarkofeminismi.htm Mitä anarkofeminismi on?] Kapinatyöläinen #37, 2005. Viitattu 2.5.2014.</ref>
Ennen toista maailmansotaa Euroopassa syntyi anarkistisia naisten järjestöjä kuten [[Mujeres Libres]] Espanjassa. Ne kokivat anarkistisen liikkeen [[Seksismi|seksistisenä]] ja alkoivat herättää luokkatietoisuutta myös työläisnaisten parissa. Ajatuksena oli "kaksinkertainen luokkataistelu", joka käsitti sosiaalisen vallankumouksen lisäksi myös naisten vapautumisen.<ref>[http://flag.blackened.net/revolt/ws98/ws54_mujeres_libres.html O'Carroll, aileen: "Mujeres Libres"] Blackened.net. Viitattu 2.5.2014.</ref>
Rivi 110:
Anarkistien suhteesta terrorismiin suomalainen tutkija Pasi Korkeamäki toteaa, että vain pieni osa heistä kannatti sitä ja vielä pienempi osa toteutti sitä, mutta 1800-luvun lopun terrorikampanjat rajoittivat työväenliikkeen toimintavapautta, sillä hallitukset olivat usein kyvyttömiä ja haluttomia erottelemaan anarkisteja muista sosialisteista, jotka suhtautuivat tuomitsevasti terrorismiin.
Anarkistien suhtautuminen väkivaltaan vaihtelee suuresti. Jotkut anarkistiliikkeet ovat [[pasifisti]]sia ja monet eivät käytännössä turvaudu väkivaltaan, vaikka sen periaatteessa tietyissä tilanteissa hyväksyväisivätkin. Usein anarkismi sekoitetaan myös puhtaasti väkivaltaan ja sekasortoon. Useat anarkistit kuitenkin uskovat [[moraali]]in, [[etiikka]]an ja [[rauha]]an. Monet anarkistit hyväksyvät sortotoimien väkivaltaisen vastustamisen ja toisinaan myös hyökkäämisen valtion ja kapitalismin symboleita vastaan. Yleensä [[Ilkivalta|ilkivallan]] tai [[
Nykyisin sabotaasia ja jopa väkivaltaa käyttäviä anarkistiryhmiä ovat muun muassa lukuisiin eurooppalaisiin kohteisiin 2000- ja 2010-luvuilla iskeneet italialainen ''[[Federazione Anarchica Informale]]'' (FAI) <ref>[http://edition.cnn.com/2003/WORLD/europe/12/30/europe.letter.bombs.reut/index.html Mail bombs: Anarchist link probed] CNN.com/Reuters 2003. Viitattu 24.11.2011.</ref><ref>[http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2010/12/1247430/suomenkin-lahetystoissa-pommiepailyja Suomenkin lähetystöissä pommiepäilyjä] MTV3.fi. Viitattu 27.12.2010.</ref> ja kreikkalainen ''[[Tulen salaliittosolu]]'' (''Synomosia Pyrinon tis Fotias'', SPF). Nykyisin suurin osa väkivaltaa käyttävistä anarkistiryhmistä välttää siviiliuhreja ja tekee iskuja vain kapitalismin ja valtiovallan kannalta symbolisesti tai muutoin tärkeisiin kohteisiin.{{lähde}} Ajatus hyökkäämisestä valtiota ja kapitalismia vastaan ja väkivallan hyväksyntä perustuvat usein mm. ajatukseen siitä että nämä molemmat johtavat jo ns. järjestelmälliseen väkivaltaan ihmisiä kohtaan päivittäin.
Rivi 117:
===Väkivaltaidentiteetti===
Sosiologian professori Ann-Dorte Christensenin mukaan anarkistisessa liikkeessä rakennetaan väkivaltaan perustuvaa hypermaskuliinista identiteettiä mm. tappeluilla poliisin kanssa. Tämä on karkottanut naisia liikkeestä
== Anarkismi Suomessa ==
Rivi 130:
=== Itsenäisyyden aika ===
[[Tiedosto:Harry Järv in color.jpg|thumb|250px|Suomalainen anarkisti [[Harry Järv]] jatkosodan aikana.]]
Varsinaista järjestäytynyttä anarkistista toimintaa ei itsenäisessä Suomessa syntynyt ennen 1960-lukua. Maassa eli kuitenkin yksittäisiä suomalaisia anarkisteja ja venäläisiä anarkoemigrantteja, jotka olivat anarkistiseen [[Kronstadtin kapina]]an osallistuneita matruuseja ja sotilaita.<ref>"Suomenruotsalainen sotasankari ja anarkisti". Kapinatyöläinen nro 22, 1997. [http://www.anarkismi.net/kapis/22harry.htm Verkkoversio]</ref><ref>[http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2011/helmikuu/kronstadtin-kapina-osa-1 Tuuli Hakulinen: " Kronstadtin kapina, osa 1 – pala anarkistista historiaa] Voima 25.11.2011. Viitattu 7.12.2013.</ref> Heitä saapui Suomeen maaliskuussa 1921 yli 6 000. [[Kronstadtin pakolaiset]] suljettiin aluksi keskitysleireille [[Karjalan kannas|Karjalan kannakselle]], jonka jälkeen osa palasi [[Neuvosto-Venäjä
Vuonna 1933 takavarikoitiin ja poltettiin oikeuden päätöksellä yksitoista vuotta aikaisemmin kuolleen anarkistin [[Kaarlo Uskela]]n runoteos ''[[Pillastunut runohepo]]''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://jurintekstit.blogspot.fi/search?q=kaarlo+uskela | Nimeke = Kaarlo Uskela: Vainovuosilta | Ajankohta = 24.9.2009 | Julkaisija = Jurin tekstit | Viitattu = 3.3.2015}}</ref> Sitä pidettiin osittain ateistisena ja kirkonvastaisena.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.sananvapausjasensuuriverkkoaikana.com/kielletytkirjat/kielletyt3_2.html | Nimeke = Kielletty kotimainen kirjallisuus ja käännöskirjallisuus | Tekijä = Ekholm, Kai | Julkaisu = Kielletyt kirjat | Julkaisija = Sananvapaus ja sensuuri verkkoaikana | Viitattu = 5.3.2015}}</ref>
Rivi 139:
=== 2000-luku ===
Nykyisin [[antikapitalismi|antikapitalistiset]] anarkistit toimivat suurelta osin erilaisissa kansalaisliikkeissä, mutta myös paikallisissa anarkistiryhmissä ympäri maata. Esimerkiksi Helsingissä aloitti 2003 toimintaryhmä Anarkistinen Toiminta. Uudehkoja anarkistisia projekteja ovat esimerkiksi [[Väärinajattelija]]-lehti sekä [[Takku.net]] ja muut erilaiset internet-sivustot. [[Helsingin yliopisto]]n opiskelijat perustivat syksyllä 2006 A-ryhmä-nimisen anarkistiryhmän. Valtakunnallisia anarkistitapaamisia on pidetty eri puolella Suomea. Syksystä 2005 lähtien on [[Tampere]]ella järjestetty anarkistinen festivaali [[Musta Pispala]].<ref>[http://takku.rbgi.net/article.php?story=20050907153007485 Takku]</ref>
Vuosituhannen vaihteessa huomiota sai itsenäisyyspäivänä Helsingissä järjestetyt [[Kuokkavierasjuhlat]], joita pidettiin vuosina 1996–2003 sekä 2006. Syyskuussa 2006 järjestettiin Helsingissä myös [[Smash Asem]] -mielenosoitus ja kansainvälinen anarkistitapaaminen. Kuokkavierasjuhlien tyylinen tapahtuma herätettiin henkiin jälleen vuonna 2013 nimellä [[Kiakkovierasjuhlat]], kun tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto oli poikkeuksellisesti Tampereella. [[Punk]]-kulttuurissa anarkohenkisyys voi Suomessa hyvin. Ympyröityä A-kirjainta käyttävät tunnuksissaan jopa platinaluokan artistit kuten [[Apulanta]], mutta myös vahvemmin kantaaottavalla [[Anarkopunk|anarko]]-, [[Hardcore punk|hardcore]]- ja [[crust punk|crust]]-punkilla on oma uskollinen kannattajakuntansa. 1990- ja 2000-lukujen tunnetuimpia anarkisteja Suomessa ovat olleet muun muassa [[Ari Vakkilainen]] ja [[Antti Rautiainen]].
Rivi 159:
== Lähteet ==
{{Viitteet|sarakkeet}}
== Kirjallisuutta ==
| |||