Ero sivun ”Mäyrämäki” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 36:
Kun Gyllenhjerta kannatettuaan kuningas [[Sigismund]]ia joutui maanpakoon, otti Simo Eskonpoika uudelleen haltuunsa myös entisen kotitalonsa Harjussa ja myi sen Harjun kartanoa tuolloin omistaneelle [[Anders Munck af Sommernäs]]ille. Tämä johti vuonna 1670 oikeuden päätökseen, jossa Mäyrämäki tuomittiin Somerniemen [[Kopilan kartano]]a tuolloin omistaneelle Jaakko Niilonpoika Gyllenhjertan veljenpojan tyttärelle Hebla Klauntytär Gyllenhjertalle ja oli tätä kautta sittemmin Kopilaa omistaneen [[Jägerhorn af Spurila]] -suvun hallussa. Simo Eskonpojan jälkeläiset asuivat tämän jälkeen Mäyrämäkeä [[lampuoti|lampuoteina]] vuoteen 1796.<ref>Tiirakari 2016: 109-111.</ref>
Vuonna 1796 Mäyrämäen osti kersantti Erik Hellstedt mutta myi sen jo vuonna 1798 [[Björkenheim]]-suvun kantaisäntä tunnetuksi tulleelle [[Bengt Magnus Björkman]]ille, joka
Kylän torpista Maaniitty, Vähämäki, Vilkki, Tuorby ja Mäkilä lohkottiin itsenäisiksi tiloiksi 1920-luvulla. Vuonna 1934 lohkottiin myös itse päätila viljelyksineen itsenäiseksi tilaksi sitä jo vuodesta 1924 vuokranneelle Juho Vaseniukselle (myöh. Vasama). Siirtoväen ja rintamamiesten maanhankinnassa Toisen maailmansodan jälkeen Mäyrämäestä lohkottiin vielä 12 tilaa. Tämän jälkeen Somerniemen kunnalle jäänyt Metsä-Mäyrämäen tila käsitti vielä 590 hehtaaria metsää ja järviä.<ref>Tiirakari 2016: 111.</ref>
|