Avaa päävalikko

Tämä artikkeli käsittelee kylää Somerniemellä Somerolla. Sanan muista merkityksistä katso Mäyrämäki (täsmennyssivu).

Mäyrämäki on kylä Somerniemellä Somerolla.

SijaintiMuokkaa

Kylä sijaitsee Somerniemen Oinasjärveltä Someron Terttilään johtavan yhdystien 2801 varrella ja sen lähimpiä naapurikyliä ovat saman tien varressa sijaitsevat Somerniemen Suojoki ja Kaskisto. Idässä naapurina on Somerniemen Oinasjärvi.[1]

LuonnonympäristöMuokkaa

Kylän alueelle ulottuu Kolmanteen Salpausselkään liittyvä Hyyppärän harjualueen Natura 2000 -alue.[2]

Harjualueella sijaitsee kirkasvetinen Iso-Valkeen järvi, johon rajoittuu laaja luonnonsuojelualue.[3][4] Pienempiä järviä ja lampia kylän alueella ovat Iso-Eläte, Pikku-Eläte, Koirlammi, Mustalammi, Taskulammi ja Varvaslammi.[5][6] Kylän eteläisenä rajapaikkana on Hyyppärän Natura-alueeseen kuuluva Herakkaanlähde, jonka rannoilta löydettyihin kasveihin kuuluvat muiden muassa röyhysara, suovalkku, nevaimarre ja harsosammal.[5][6][7]

Mäyrämäen kylässä Hyyppärän harjualueella sijaitsee Someron korkein kohta, 159,1 metrin korkeuteen kohoava, Natura 2000 -ohjelmassa luonnonsuojelulailla suojeltavaksi merkitty Murjumäki, joka on luokiteltu arvokkaaksi moreenimuodostumaksi.[8][9]

HistoriaMuokkaa

Hallinnollinen asemaMuokkaa

Yhdessä naapurikyliensä Kaskiston ja Suojoen kanssa Mäyrämäki kuuluu alueeseen, joka alkujaan oli osa varsinaissuomalaista Uskelan seurakuntaa, mutta tuli liitetyiksi osaksi hämäläistä Someron seurakuntaa vuonna 1492.[10] Kun Somerniemestä tuli Someron kappeliseurakunta 1600-luvun lopulla[11], Suojoki, Kaskisto ja Mäyrämäki luettiin Someron emäseurakuntaan, vaikka kylien asukkaat käyttivätkin tai alkoivat viimeistään tuolloin käyttää Somerniemen kappelikirkkoa[12][13]

Kun Etelä-Someron kylät vuonna 1492 oli siirretty osaksi Someron seurakuntaa, jäivät ne edelleen maallisessa hallinnossa kuulumaan samoihin hallinnollisiin kokonaisuuksiin Uskelan puoleisten naapurikyliensä kanssa ja olivat näin osa Turun ja Porin lääniä kun Somero ja koko Somerniemen kappeli kuuluivat Hämeen lääniin. Vasta kun lääninrajat vuonna 1870 koko Suomessa yhtenäistettiin seurakuntarajojen kanssa, näistä kylistä tuli myös hallinnollisesti osa Hämeen lääniä muun Someron tavoin.[14]

Somerniemen seurakunnan itsenäistyessä 1901 Mäyrämäki, Suojoki ja Kaskisto tulivat osaksi Somerniemeä, mutta liitos toteutui Suojoen ja Kaskiston osalta vasta Someron kirkkoherran vaihtuessa vuonna 1927, vaikka Somerniemi oli muodostettu itsenäiseksi seurakunnaksi jo vuonna 1917. Mäyrämäen yksinäistalo, jonka Somerniemen kunta oli hankkinut omistukseensa vuonna 1922, sen sijaan liitettiin Somerniemeen jo vähän tätä ennen vuonna 1924.[15]

TalohistoriaMuokkaa

Mäyrämäen kylä on alkujaan vuonna 1596 perustettu yksinäistalo. Talo muodostui kun Someron Harjun kartanoa omistanut Perniön Paarskylän kartanon herra Jaakko Niilonpoika Gyllenhjerta vaihtoi Someron Suojoen kylässä omistamansa metsäpalstan yhteen Someron Harjun kylän taloista, jonka isäntä Simo Eskonpoika perusti vaihdossa saamalleen metsäpalstalle Mäyrämäen eli Mettämiehen uudistalon.[16][17]

Kun Gyllenhjerta kannatettuaan kuningas Sigismundia joutui maanpakoon, otti Simo Eskonpoika uudelleen haltuunsa myös entisen kotitalonsa Harjussa ja myi sen Harjun kartanoa tuolloin omistaneelle Anders Munck af Sommernäsille. Tämä johti vuonna 1670 oikeuden päätökseen, jossa Mäyrämäki tuomittiin Somerniemen Kopilan kartanoa tuolloin omistaneelle Jaakko Niilonpoika Gyllenhjertan veljenpojan tyttärelle Hebla Klauntytär Gyllenhjertalle ja oli tätä kautta sittemmin Kopilaa omistaneen Jägerhorn af Spurila -suvun hallussa. Simo Eskonpojan jälkeläiset asuivat tämän jälkeen Mäyrämäkeä lampuoteina vuoteen 1796.[18]

Vuonna 1796 Mäyrämäen osti kersantti Erik Hellstedt mutta myi sen jo vuonna 1798 Björkenheim-suvun kantaisäntä tunnetuksi tulleelle Bengt Magnus Björkmanille, joka omisti myös Kärkelän kuparisulattoa Kiskossa. Luopuessaan Kärkelästä Björkmanin poika Bengt Ludvig Björkman myi vuonna 1823 Mäyrämäen apteekkari John Jacob von Julinille, joka omisti myös Fiskarsin tehtaat. von Julin perusti Mäyrämäen metsiä hyödyntämään viereisen Kaskiston kylän yhteiselle myllytontille vuonna 1836 Emiliedahlin sahan. Vuonna 1880 Mäyrämäki siirtyi Julinien suvulta Turussa toimineelle Sahayhtiö Attulle. Koko tämän ajan 1700-luvun lopulta 1800-luvun lopulle tilaa viljelivät lampuodit. Vuonna 1892 omistajaksi tuli Gustaf Sundell, ja vielä samana vuonna Adolf Ilander, joka myi Mäyrämäen vuonna 1906 kamariherra Hjalmar Linderille Ilanderien jäädessä asumaan Mäyrämäkeä. Linder myi Mäyrämäen 1918. Tämän jälkeen omistajina oli vuosina 1918-19 Suomen Finanssiosakeyhtiö, 1919 ryhmä sijoittajia, 1919-20 kreivi Lorentz Creutz ja 1920-22 Suomen agraaritoimisto. Vuonna 1922 tilan osti Somerniemen kunta.[19]

Kylän torpista Maaniitty, Vähämäki, Vilkki, Tuorby ja Mäkilä lohkottiin itsenäisiksi tiloiksi 1920-luvulla. Vuonna 1934 lohkottiin myös itse päätila viljelyksineen itsenäiseksi tilaksi sitä jo vuodesta 1924 vuokranneelle Juho Vaseniukselle (myöh. Vasama). Siirtoväen ja rintamamiesten maanhankinnassa Toisen maailmansodan jälkeen Mäyrämäestä lohkottiin vielä 12 tilaa. Tämän jälkeen Somerniemen kunnalle jäänyt Metsä-Mäyrämäen tila käsitti vielä 590 hehtaaria metsää ja järviä.[20]

VäestöMuokkaa

Kylän väkiluku vuonna 2011 oli 16, mikä teki siitä Someron 47 varsinaisesta kylästä väkiluvultaan kolmanneksi pienimmän.[21]

ToimintaaMuokkaa

Kaskiston, Suojoen ja Mäyrämäen kylissä toimii kyläyhdistys, joka järjestää juhlia ja tapahtumia.[22]

Mäyrämäen kylän alueella Pikku-Elätteen järven rannalla on MTK Somerniemen omistama Tuottajapirtti.[23]

Someron kaupungilla on Mäyrämäen kylän alueella Iso-Valkeen järven rannalla uimaranta, kaksi laavua, saunamökki ja luontopolku.[3][24]

LähteetMuokkaa

  • Timo Alanen, Markus Hiekkanen, Jussi Härme, Manu Kärki, Osmo Turkki: Somero ja Somerniemi 1449-1999. Someron seurakunta ja Somerniemen seurakunta, 1999. ISBN 952-91-1221-1.
  • Lehtonen, Kaarin: Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Turku: Turun maakuntamuseo, 1990. ISBN 951-9125-77-9.
  • Tiirakari, Leeni & Manu Kärki: Kyläkierros. Teksti: Leeni Tiirakari, pääkuvaaja: Manu Kärki. Somero: Amanita, 2016. ISBN 978-952-5330-87-8.

ViitteetMuokkaa

  1. Lehtonen 1990: 505.
  2. Hyyppärän harjualue 24.9.2008. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 30.3.2010.
  3. a b Iso-Valkee ja luontopolku Someron kaupunki. Viitattu 26.12.2016.
  4. Iso-Valkee Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 26.12.2016.
  5. a b Peruskartta 1:20 000. 2024 07 Somerniemi. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1980.
  6. a b Peruskartta 1:20 000. 2023 09 Johannislund. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1981.
  7. Lehtoja, lähteikköjä ja puronvarsia Someron luontokohteet. Someron kaupunki. Viitattu 15.9.2013.
  8. Palmunen, Lauri (toim.): Varsinais-Suomen käsikirja, s. 145. Turku: Varsinais-Suomen liitto, 2009. ISBN 952-5599-43-4. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 12.8.2009).
  9. Murjumäki, Somero (pdf) Arvokkaat moreenimuodostumat. Ympäristöhallinto (tallennettu Archive.org -palveluun 17.8.2011). Viitattu 18.3.2014.
  10. Alanen et al. 1999: 21-24.
  11. Alanen et al. 1999: 83-92.
  12. Aaltonen, Esko: Somerniemen historia. [Somerniemi]: Somerniemen kunta ja seurakunta, 1945.
  13. Alanen et al. 1999: 192-194.
  14. Koskimies, Y. S. Kruunun hallinto. Teoksessa: Aaltonen, Esko (toim.): Someron historia I, s. 303. Forssa: [Someron seurakunta], 1949.
  15. Alanen et al. 1999: 192-196.
  16. Lehtonen 1990: 104.
  17. Tiirakari 2016: 109.
  18. Tiirakari 2016: 109-111.
  19. Tiirakari 2016: 110-111.
  20. Tiirakari 2016: 111.
  21. Kaipainen, Sauli: Somero on 48 kylän muodostama kaupunki. Somero, 10.6.2011, 86. vsk, nro 43, s. 17.
  22. Tul kyllään Somerol (Esite) Varsinais-Suomen kylät ry. Viitattu 15.9.2013.
  23. Tuottajapirtti MTK Somerniemi. Viitattu 26.12.2016.
  24. Järvet, lammet ja saaret Someron kaupunki. Viitattu 26.12.2016.