Ero sivun ”Polttiaiseläimet” versioiden välillä

Polttiaiseläinten saalistaminen perustuu eläimen ''polttiaissoluissa'' olevaan [[myrkky]]yn. Joillakin lajeilla myrkky voi olla ihmisellekin vaarallista, se sisältää ihokuoliota ja verenvuotoa aiheuttavia ja sydämen toimintaan vaikuttavia yhdisteitä. Polttiaissoluissa sijaitsee kapselimainen poltinrakko, josta kosketuksen tai kemiallisen ärsykkeen johdosta kerällä ollut ontto karva laukeaa suoraksi singoten väkäsillä varustetun siiman saalista (tai vahingossa eläintä koskenutta ihmistä) kohti. Siima lävistää saaliin pinnan tai kiertyy sen ympärille samalla vapauttaen myrkkyä. Pienemmät saaliseläimet kuolevat melkein välittömästi. Ihmiselle vaarallisia lajeja tunnetaan vain noin sata.<ref name="kaukomatkaaja">{{cite book | title=Kaukomatkaajan luontoharmeja: Kummallisia, vaarallisia ja pelottavia etelän eliöitä | publisher=Tammi | author=Iiris Kalliola, Matti Nummelin | year=2001 | pages=133 | isbn=9789513122119}}</ref>.

 

[[Suomi|Suomessa]] säännöllisesti tavattavia polttiaiseläinlajeja on ainakin kuusi sekä joitakin satunnaisesti tavattuja. Itämeren [[korvameduusa]] on ainoa [[meduusat|varsinaisiin meduusoihin]] kuuluva säännöllisesti esiintyvä laji. Itämeren [[polyyppieläimet|polyyppieläimiä]] ovat vesikasveihin, kallioihin sekä erinäisiin rakenteisiin kiinnittyvät ja varsinkin loppukesästä tavattavat, suurina yhdyskuntina esiintyvät ''[[Obelia loveni]]'' ja kaspianpolyyppi ''[[Cordylophora caspia]]''. Yksinkertaisia, pieniä lajeja Itämeressä ovat ''[[Pelmatohydra oligatis]]'' ja ''[[Protohydra leucarti]]''. Sisävesissä elää [[lampipolyyppi]] ''Hydra''.