Ero sivun ”Olli Kivinen (arkkitehti)” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Suunnittelutyöt ja opit: - ilmeisesti näin
Olimar (keskustelu | muokkaukset)
p w
Rivi 9:
 
==Suunnittelutyöt ja opit==
Jo Meurmanin toimistossa Kivinen oli mukana suunnittelemassa 1950-luvun alussa valmistuneita [[Kajaani]]n ja [[Joensuu]]n yleiskaavoja. Kivisen tärkeitä varhaisia suunnittelutyönsä olivat 1956 valmistunut [[Lappeenranta|Lappeenrannan]] yleiskaava ja vuoden 1957 [[Hämeenlinna]]n yleiskaava.<ref name="kb"/> Niissä hän kehitteli tietyn suuruisiin hajakeskitettyihin [[lähiöLähiöt Suomessa|lähiöihin]]ihin perustuneen kaupunkirakenteen, ”keuhkokaavion”, jota sovellettiin seuraavina vuosikymmeninä hyvin laajasti Suomen kaupunkien yhdyskuntasuunnittelussa.<ref name="mfa"/> Hämeenlinnan yleiskaavassa hän kiinnitti paljon huomiota autoliikenteen kasvuun ja päätti siksi linjata [[Hämeenlinnan moottoritie|moottoritien]] kulkemaan suoraan kaupungin keskustan vierestä. Kivinen suunnitteli yleiskaavat myös [[Kuopio]]on (1961), [[Varkaus (kaupunki)|Varkauteen]] (1966), [[Mikkeli]]in (1967), [[Forssa]]an (1967), [[Jyväskylä]]än ja [[Jyväskylän maalaiskunta]]an (1968), [[Kotka]]an ja [[Karhula]]an (1969), [[Hyvinkää]]lle (1971) ja [[Turku]]un (1968–1976).<ref name="kb"/>
 
Kivisen vuonna 1960 valmistuneen väitöskirjan aiheena oli Suomen kaupunkikeskustojen [[Rakennusoikeus|rakennusoikeuden]] kehitys. Siinä missä suomalaisen kaupunkisuunnittelun siihenastisena pääauktoriteettina pidetty O.-I. Meurman oli kiinnostunut ensisijaisesti esikaupunkien suunnittelusta, Kivisen väitöskirja siirsi huomion vanhojen kaupunkikeskustojen uudistamiseen. Paradigmanvaihdosta vahvisti Kivisen tulo samana vuonna Meurmanin seuraajana TKK:n asemakaavaopin professoriksi sekä Helsingissä ja Turussa 1961 esitelty näyttely ”Kaupunkien keskustakriisi”. Toisin kuin Meurman, Kivinen ihaili [[Le Corbusier]]in edustamaa kaupunkisuunnittelun [[Funktionalismi|funktionalistista]] suuntausta, joka tähtäsi kaupunkien täydelliseen uudistamiseen. Kivisen toiminta osaltaan vaikutti siihen, että monissa Suomen kaupungeissa lisättiin seuraavina vuosina huomattavasti keskusta-alueiden rakennusoikeitta, mikä usein johti laajamittaiseen vanhan rakennuskannan purkamiseen. Vuoden 1962 [[Kemi]]n keskustan asemaakaavakilpailun voittanut ehdotus puolestaan esitteli Kivisen ja hänen oppilaidensa tavaramerkeiksi muodostuneet, nelikentiksi puistokäytävillä jaetut ”tuulimyllykorttelit”, joiden sisäpihoille jäi tilaa autopaikoille ja leikkialueille. Kivinen suunnitteli keskusta-alueiden asemakaavat myös Kajaaniin (1964), Kotkaan (1964), [[Hamina]]an (1965) ja [[Iisalmi|Iisalmeen]] (1970). Näistä Haminan kaava oli ensimmäinen, jonka lähtökohtana oli vanhan rakennuskannan edes osittainen suojeleminen eikä purkaminen.<ref name="kb"/>