Ero sivun ”Optio” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan_keskeiset_artikkelit |
→Katso myös: Lisäsin linkin ja selvennä-mallinteita |
||
Rivi 1:
{{Lähteetön}}
'''Optio''' [[arvopaperi]]na on [[johdannainen|johdannaissopimus]], jossa option myyjä (eli liikkeellepanija) antaa sitovan lupauksen kaupan tekemisestä jollakin ''kohde-etuudella'' sovittuna hetkenä tai ajanjaksona tulevaisuudessa tiettyyn hintaan. '''Reaalioptio''' puolestaan on mikä tahansa investointipäätös, joka pidetään avoimena siten että se voidaan valita tai olla valitsematta tulevana ajankohtana. Johdannaisen kohde-etuutena voi olla esimerkiksi jokin [[osake]], [[raaka-aine]] tai [[valuutta]]. Option ostaja (haltija) voi vapaasti päättää, toteutetaanko option ehtojen mukainen transaktio. Option haltijalla on siis ''oikeus'', mutta ei velvollisuutta, suorittaa sovittu transaktio. Optiosopimus on siis yksipuolinen oikeus.
Optiolla voidaan tarkoittaa mm. osakeyhtiölain 4 luvussa määriteltyjä optio-oikeuksia. Optio-oikeus on ''mahdollisuus'' merkitä yhtiön [[osake|osakkeita]] johonkin määrättyyn merkintähintaan (mahdollisuus ostaa osakkeita halvemmalla kuin osakkeitten hinta [[pörssi]]ssä).{{Selvennä}}
Optioita käytetään joko spekulatiivisesti (ilman alla olevaa kohde-etuutta) tai oman position suojaamiseen, eli karkeasti sanottuna uhkapeliin markkinoiden suuntaa arvaten tai suojelemaan omaa olemassa olevaa sijoitusta. Spekulatiivinen optioiden (kuten muidenkin derivatiivien) käyttö on huomattavasti laajempaa kuin derivatiivien käyttö sijoitusten suojaamiseen. Suojaamisessa ajatuksena on varmistaa oman sijoituksen arvon säilyminen tilanteessa, jossa sijoituksen markkinahinta putoaa voimakkaasti.
Optioita käytetään usein yritysjohdon ja avainhenkilöiden kannustimena. Optioiden käytöllä pyritään siihen, että optioita saaneet yhtiön työntekijät pyrkisivät kasvattamaan yhtiön osakekurssia, eivätkä suuntaisi päähuomiota johonkin muuhun tavoitteeseen.{{Kenen mukaan}} Kun yhtiön osakekurssi nousee, yhtiön omistajat vaurastuvat. Ajatuksena siis on, että johdon ja omistajien edut olisivat yhteneväisiä. Johdon optiojärjestelmissä käytetyt optiot ovat usein maturiteetiltaan pitkäaikaisia ja näin olleen ne oikeastaan ovatkin Warrantteja (eli pitkän maturiteetin optioita).
Tällaisista niin sanotuista henkilökuntaoptioista saatavat optiotulot ovat Suomessa saajalleen [[ansiotulo]]a, josta maksetaan palkkaveron mukaisesti [[vero]]a. Sen sijaan yleisen kaupankäynnin kohteena olevista pörssinoteeratuista optioista ja warranteista saadut luovutusvoitot verotetaan normaalin pääomatuloveron (30 prosenttia) mukaisesti.
Rivi 15 ⟶ 17:
==Katso myös==
* [[Black–Scholes-malli]]
* [[Warrantti]]
* [[Termiini]]
| |||